Miltä tuntuu olla naimisissa tai ylipäätään varattu?

Tuntuu hyvältä ja lämmittää mieltä, kun voi jakaa arjen ja elämän läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa. Voi keskustella kuulumisista ja asioista. Matka- tapahtuma- ja vaikka vierailuseura. Voi jakaa kotitöitä ja kuluja. En varmaan yksin osaisi esim. vaihtaa renkaita autoon ja käyttää moottorisahaa.

Olisin varmaan säikympi kuin ilman turvallista ja huomioivaa miestä. Ihanaa, kun voi olla rakkaan ihmisen kanssa. 

Väsyn joskus telkkarin katselemisesta ja pelaamisesta tuleviin ääniin. Minulle voisi olla hiljaista vaikka mies ei olekaan äänekäs ja katso tv:tä kovalla voloomilla. Meillä on olohuone ja keittiö ihan vierekkäin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä. Minua ei ole koskaan kiinnostanet irtosuhteet tai sellaiset, biletys yms.

Ei minuakaan kiinnosta irtosuhteet tai biletys, mutta en ole vielä tähän ikään mennessä päässyt avioliiton auvoiseen satamaan enkä löytänyt sitoutuvaa kumppnia vierelleni. Hetken huumasta olen aina kieltäytynyt, koska kaipaan vakiintunutta turvallista suhdetta.

Sitten kun se toinen kuolee on ihan paskaa. Mutta silti varmasti parempaa kuin jos suhdetta ei olisi ollut. 

30 vuotta yhteiseloa takana, naimisissa pari vuotta vähemmän. Kyllä tässä vaiheessa voi. Jo sanoa, että parisuhde sopii minulle. Parasta siinä on läheisyys, kumppanuus, yhteiset kokemukset, molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus. Kyllähän näihin vuosiin on sattunut niitä ei niin hyviä aikoja, mutta vaaka on aina asettunut parisuhteen puolelle.

Ollaan oltu naimisissa käytännössä aina. Teini-iästä tänne vanhuuteen asti 52vuotta ei osaa muuta kuvitellakaan.

Toki ei se mitään yhtä suoraa ole.

Pikemminkin siksakkia niin, että välillä aina jatkosta on keskusteltu vakavasti.

Nyt vanhana parasta aikaa.

Ihminen, joka jakaa kaikki kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä. Minua ei ole koskaan kiinnostanet irtosuhteet tai sellaiset, biletys yms.

Ei ole muakaan kiinnostaneet irtosuhteet tai biletys.

t. sinkku

Naimisissa on turvattu olo, mies joka rakastaa, ja yhteinen koti ja näkymät, rahaa ja yhteisiä juttuja, lapsi jne. Ihan kiva.

Mutta varattuna on ihana kokea seksiä toisen kanssa, se on kiellettyä joten entistä himokkaampaa.

Varattuna, ja salasuhde. En vaihtaisi.

Hyvältä. Olin pitkään ikisinkku, ruma kuin mikä ja olin varma, että en löydä koskaan itselleni kumppania. Vaan löysinkin täydellisen miehen, jossa on kaikki hyvät ominaisuudet, mitä voin miehelle kuvitella, ja vielä enemmänkin. Olen hänestä joka päivä onnellinen. Vieläkin on vaikea käsittää, että seurustelemme, vaikka yhteisiä vuosia on takana jo lähes 10. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu naimisissa käytännössä aina. Teini-iästä tänne vanhuuteen asti 52vuotta ei osaa muuta kuvitellakaan.

Toki ei se mitään yhtä suoraa ole.

Pikemminkin siksakkia niin, että välillä aina jatkosta on keskusteltu vakavasti.

Nyt vanhana parasta aikaa.

Ihminen, joka jakaa kaikki kanssani.

 

Kiitos tästä viestistä. Antaa uskoa siihen, että vielä koittaa paremmat ajat, vaikka nyt onkin ollut myrskyisää. Jostain luin, että noin seitsemän vuoden välein suhteissa tapahtuu muutoksia. Meillä näyttää menevät tuota kaavaa. Nimimerkillä 14 vuotta yhteiseloa takana ja toinen kriisivaihe menossa.

Mukavammalta kuin yksin. Lisäksi nykytilanteessa on parempi olla kaksin kuin yksin. En pärjäisi taloudellisesti millään yksin. Nyt jaamme menoja. Toki myös rakastan muruani. 

Vierailija kirjoitti:

Se varattuna oleminen oli ihan kamalaa. Olia nyt tilivelvollinen jollekkin,bkenestä ei enää oikein innostunut. Pitää olla todella rakastunut, että jaksaa sellaista. Työni on sellaista, että saatan olla kolmekin päivää työmatkalla, tai joskus harvoin viikon. Eihän sitä draamaa jaksanut näistä  koska en ollut reissussa yksin. Nyt on hienoa kun ei tarvi alustaa mitenkään kuinka kertoisi, että on vaikka juhannuksen töissä. 

Samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän melkolailla idiootteina ihmisiä, jotka jonkin asenneongelman vuoksi elävät sinkkuina (eri asia, jos ei löydä ketään).

Miksi se on sinusta asenneongelma, jos ei halua parisuhdetta? Nautin suuresti itsenäisestä elämästä, yksin asumisesta ja tekemisestä. En kaipaa ketään vierelle.

Sama täällä. Ihana elämä!

Voi olla et sit jos löydät yhden tosi kivan, niin et halua flirttailla kuin hänelle. Itse sinkku aikoina otin herkästi kontaktia minua kiinnostaviin miehiin, mut nyt kun olen naimisissa niin ei ne vieraat kiinnosta. 

Tuntuu rauhalliselta ja hyvältä. Mun mies on mun paras ystävä kenen kanssa jaan elämää. On ihanaa oppia hänestä aina uutta ja on ihanaa miten suhde syvenee päivä päivältä. Tunnen häntä paremmin ja rakastan häntä enemmän kuin silloin kun mentiin naimisiin. 

Ainoa huono puoli hyvässä suhteessa on se että meidän tunnelukot tulevat esiin.  Hyvä puoli on kuitenkin se että hyvässä suhteessa ne aukeavat.

Kiva homma, kun on hyvä meininki. Jutut skulaa.