Lue keskustelun säännöt.
Minä olen ollut vain hiljaa - olisiko joku muu suuttunut?
24.01.2007 |
Asun Helsingissä, minulla on kolme lasta. Siskoni asuu lähes 500 kilometrin päässä ja hänellä ei ole lapsia.
Hän lähetti maanantaina illalla tekstiviestin: " Olen Helsingissä, tavataanko ti tai ke, kurssi kestää 19.30 saakka, miel. keskiviikona, olen x hotellissa" .
Vastasin:" Käväsen ti hotellissa kello 19.45 moikkaamassa, mutta lähden heti kotiin."
Sain vastauksen:" höh, äiti sano, että haluaisit tavata, ajattelin, että oltaisiin keskiviikkona istuskeltu jossain."
Ilmoitin: " olisit ilmoitellut aiemmin tulostasi, äiti kysyi vain, oletko soitellut ja sanoin, että et ole."
Tiistaina aamulla hän soitti ja sanoi:" Oikeastaan keskiviikkona kurssi päättyy jo 17.30, joten siksi se päivä kävisi paremmin. Olin oikeastaan maanantaina aamulla Helsingissä, mutta kun olin herännyt jo viideltä aamulla, niin en viitsinyt ottaa yhteyttä lainkaan. Kuluttelin vain aikaani ja sitten illalla asettauduimme hotelliin."
HUOM! Minulla on lapsia, joille voin päivällä järjestää hoitoa, jos on jotain menoa. Niinpä päivällä maanantaina olisin voinut aivan hyvin käväistä istumassa jossain kahvilassa. Rahaa ei paljon ole, mutta enköhän olisi voinut selitellä, että ei nyt tee mieli, joten en osta mitään. Siskoni ei ymmärrä, että meillä on vähän rahaa, enkä minä sitä hänelle valittelekaan. Olin kuitenkin hiljaa siitä, että olisi sopinut paremmin maanantaina. Ajattelin, että ei kannata haastaa riitaa ja siksi en narissut siitä, että hän ei ottanut maanantaina yhteyttä.
Minulla oli keskiviikkona yksi juttu ja ajattelin, että jos kerran siskoni kurssi loppuu jo puoli kuusi, niin ehkä voin hoitaa sen asian hänen kanssaan. Olisihan se samalla Helsingissä vähän katselemista. Niinpä sanoin, että tavataan sitten keskiviikkona, mutta soitellaan tiistaina illalla, kun hänen kurssinsa on loppu. Sanoin kuitenkin, että hänen on sitten tultava meille, koska illalla en pääse samalla tavalla ulos lasten takia.
Tiistaina (eilen) illalla hän sitten soitti. Yllättäen keskiviikkona kurssi loppuukin jo 15.45. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että hän ei vain halunnut tulla meillä käymään, joten siksi alunperin yritti tehdä kaiken hankalaksi. Olin kuitenkin hiljaa ja lupasin hakea hänet kurssipaikalta siten, että lapset ovat mukana. Hän kun valitteli, että ei ymmärrä bussien numeroista mitään (hän käy Helsingissä 5-8 kertaa vuodessa, mutta ottaa minuun yhteyttä noin kerran vuodessa). Mielessäni tässä vaiheessa ajattelin, että tuo aika taas sen oman menoni suhteen on hankala, joten se täytyy perua. Ajattelin vain, että en halua enää asioita tehdä entistä hankalammaksi.
Jotenkin välillä tuntuu, että tekisi mieli olla tosi vihainen tuosta käytöksestä. Pitäisiköhän tässä ottaa sisko puhutteluun ja sanoa, että ilmoittele tuloistasi aiemmin. Olenko minä vain liian kiltti siskoani kohtaan?
Kommentit (9)
... en edes jaksanut lukea kunnolla koko sepustusta. Siskosi halusi nähdä sinut. Hänelläkin oli aikataulu. So what, jos ei ajatellut kaikkea sinun ja lastesi näkökulmasta. Olet vaikea. Älä mieti asioita noin paljon! Kaikilla ei ole taka-ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomien on aika usein vaikea ellei lähes mahdoton tajuta, että pienten lasten kanssa ei noin vain voi lähteä koska tahansa minne tahansa ja että asiat yleensä vaativat suunnittelua. Ei kannata suuttua, sano mieluummin vain asiallisesti että joo olisi ollut tosi kiva nähdä, mutta tällaista tämä on lasten kanssa, ota ihmeessä yhteyttä seuraavaksi hieman aikaisemmin.
Mikset kerro selkeästi siskollesi miten sulle sopii ja miklä on sun kannalta hankalaa. Ei se sinkkusisko osaa pienten lasten äidin kannalta asioita ajatelle - varsinkaan jos et kerro hänelle.
Ei ole mitään syytä suuttua, ja yhtä tyhmää on olla vaan hiljaa.
MInulla on samanlainen sisko, mutta tilanne on toisinpäin. Olen tullut lapsineni muualta eikä minkäänlainen tapaaminen käy koskaan (ilman lapsia ja lasten kanssa, hänen kotonaan, kaupungilla, miesten kera tai ilman jne.). Rankkaa huomata, ettei ole toivottu tai tykätty :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi onkin, että olet hiljaa. Toi kahvila-sepustus oli ehkä naurettavin kohta koko kirjoituksessa... Vierailija:
HUOM! Minulla on lapsia, joille voin päivällä järjestää hoitoa, jos on jotain menoa. Niinpä päivällä maanantaina olisin voinut aivan hyvin käväistä istumassa jossain kahvilassa. Rahaa ei paljon ole, mutta enköhän olisi voinut selitellä, että ei nyt tee mieli, joten en osta mitään. Siskoni ei ymmärrä, että meillä on vähän rahaa, enkä minä sitä hänelle valittelekaan. Olin kuitenkin hiljaa siitä, että olisi sopinut paremmin maanantaina. Ajattelin, että ei kannata haastaa riitaa ja siksi en narissut siitä, että hän ei ottanut maanantaina yhteyttä.
Vaikeeta ottaa lapset kahvilaan...
En ole ajatellutkaan, että voisin loukkaantua siitä. Hehän ovat aikuisia ihmisiä ja tekevät niin kuin heitä huvittaa. Jos esim. veljeni kutsuisi minut tapaamaan häntä, menisin jos olisi aikaa, mutta en alkaisi märehtimään asialla, vaikka en häntä näkisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tule luvattua etukäteen turhia, ei tartte perua, eikä kenellekään pitäisi tulla paha mieli.
Jos jollekin tapaaminen tuleekin liian pian, niin se on hänen asiansa. Minä en asioista loukkaannu, eikä toistenkaan osapuolien sitä tartte tehdä.
kirjoituksestasi paistaa myös läpi että olet näitä äitejä joiden lapset ovat suorastaan vamma ko naiselle. Ei voi edes kahville lähteä oman siskon kanssa suunnittelematta sitä viikkoja etukäteen.