Muuttaisitko Yhdysvaltoihin?

Oma kokemus tuosta kielen opiskelusta on se, että vuodessa ihan pieni ei vielä hirmu hyvin puhunut tai ymmärtänyt kieltä, kun aiemmin olemme ulkomailla olleet. Tietysti isommat lapset ovat eri asia.



Totta on että Yhdysvallat on minulle varsin vieras paikka. Euroopassa olen ollut tekemisissä heidän kanssaan, ja kuten kaikissa kansoissa, ihmiset ovat erilaisia. Joitakin ymmärtää, joitakin ei.



En usko että mieheni jättäisi työtään mielellään minun takiani. On kuitenkin aika kunnianhimoinen ihminen. Ja toisaalta, koska olen lasten kanssa ollut paljon kotona, on se vähän ollut niinkin, että kun mies on taloudellisesta toimeentulosta vastannut, hänen uransa on ollut tärkeä.



En sinänsä pelkää että esikoinen sinne jäisi. Ja toisaalta, jos jää, niin eihän tosiaan niitä voi kahleissakaan kotona pitää.



Toisaalta moni asia kuulostaa jännittävältä, ja elämä tulisi olemaan melko luksusta, tiedän sen. Mutta ei sekään kaikkea merkitse. Toisaalta tuo sielläkin tapahtuva työssäkäynti huolettaa, koska jos on neljä lasta, ja edustusmenoja lähes joka ilta, ei siinä nyt niin helppo ole ihan säännöllistä työtä tehdä.

ainutlaatuinen tilaisuus saada itsellesi jotain sellaista jota ei kaikille suoda. Melko iso henkinen satsaus itseesi ja lapsiisi, puhumattakaan kielitaidon kohentumisesta, maailmankuvan laajenemisesta ja nousseesta elintasosta. Voit mennä töihin tai opiskella lisää Yhdysvalloissa, jos siltä tuntuu. Arvosi Suomen työmarkkinoilla ei muutu kolmessa vuodessa miksikään, päinvastoin, kokemuksesi tekee sinut entistä pätevämmäksi joihinkin työtehtäviin. Lapsillesi avautuu (kenties) mahdollisuus opiskella jatkossa ulkomailla ja oppia elämään muuallakin kuin Suomessa. Minun mielestäni olet hullu, tai vähintään erittäin hölmö, ellet lähde.

ei ole varmaan mahdotonta löytää osa-aikatyötä. Siellä ei katsota " kotirouvaa" alta kulmien, asenne naisten kotonaoloon on aivan erilainen kuin Suomessa. Saat varmasti aikasi kulumaan kodinhoidossakin ja erilaisissa riennoissa.

Asuntomme sijaitsi porttivahtien vartioimalla alueella, jossa päivittäin kävi siivoojat siistimässä piha-aluetta. Sen lisäksi oli puutarhuri sekä altaanputsaaja.

Lapset kävivät lähistöllä olevaa koulua, joka sekin oli poliisien vartioima. Alueelle ei päässyt, ellei sinua oltu merkitty lapsen hakijaksi.



Elämä USAssa jännitti, mutta ei ollut yhtään niin hurjaa, kuin annetaan ymmärtää. Se kotiäitien elämä oli jopa ihan hauskaakin: tapaamisia päivisin lasten kanssa, illanviettoja syöden (kun isät vahtivat lapsia kotona ~kerran kuussa), äitejä oli koululla järjestämässä retkiä ja muutenkin auttelemassa sillon tällön tunneilla. Vaunuilua/kärryilyä pystyi ihan hyvin harrastamaan ainakin oman kotialueen sisäpuolella ja asuinalueen yhteinen uima-allaskin oli hyvässä (kunnossa ja) käytössä.



Shopping mall:it suhteellisen turvallisia, riippuen toki minne menet... Tosin eiköhän miehen työnantaja osaisi kertoa mitkä paikat ovat turvallisia ja mitkä eivät...



Mene toki, suosittelen lämpimästi! Uskon, että kun hetken olet ollut, et varmasti kadu! Upea tilaisuus ja kokemus... Opiskelet vaikka samalla jotain, lasten ollessa koulussa... :)

Siis ap:lla akateeminen koulutus - joten tee siellä ollessa lisuri tai väikkäri, omasta mielenkiinnosta ja innostuksesta riippuen. Ainakin lisurin saat varmaan tehtyä vaikkapa etätyönä Suomeen. Laitokset saa näistä rahaa, joten ottavat sinut varmasti avosylin vastaan.



Joten, et itsekään ' menetä' vuosia, ja voit tehdä sitä siellä hissun kissun omaan tahtiin kotosalla, ja silti olla lapsia koulusta vastassa ja iltaisin edustamssa jne.



Tämä siis jos oman alan mielenkiintoista osa-aikatyötä ei löydy. Niin näin saat hommattua itsellesi oman alan mielenkiintoisen osa-aikatyön.

Tietämättä alaasi on paha sanoa, saako mitään järkevää esim. vapaaehtoistyön kautta, jos palkkatyötä ei löydy. Kolme vuotta kotona ei kuulosta kovin houkuttelevalta, varsinkaan noin isojen lasten kanssa.



Tuo turvallisuuskysymys on tietysti ihan oleellinen, kun ouhutaan isosta kaupungista. Mutta asuinalueet ovat usein ihan omia pikkumaailmoitaan ja hyvilä alueilla voi elellä ihan rauhassa. Työmatkat tietysti venyvät, kun asuu kauempana.



Lapsille hieno tilaisuus tulla kaksikielisiksi.

Lähtisin. Siitäkin voisi vääntää etua palatessa omalle uralle.

Kiinaan en lähtenyt saasteiden takia, mutta USAan lähtisin.

että asuisimme melko edustavalla alueella, sen ei pitäisi olla ongelma.' Rouvilla' on ilmeisesti paljon harrastuksia, ja miehen työhön pitäisi osallistua edustamalla. En ole kyllä ihmisenä mikään edustusrouva, joten se ei kamalasti houkuta, mutta tekemistä sikäli riittää.



Tuosta lasten kielihommasta se mieskin puhuu.. Olisi niin hyvä meriitti lapsille..



ap

asenteella että etsisin itselleni jotain mielekästä tehtävää, lapset saisivat kallisarvoista kielipääomaa sekä kokemusta elämästä muuallakin, mies saisi uralleen kohokohdan ja perhe saisi yhteisen yhdistävän ja erilaisen kolmivuotiskauden. Ihan varmasti lähtisin.



t. itsekin lasten ja miehen takia pätkäisesti työtään tehnyt akateeminen äiti, uskon että mielekkyyttä uraan voi saada ja saakin omalla asenteella ja mielikuvituksella, ts. vapaaehtoistyö tms ei huono vaihtoehto olleskaan!

Pitäisin kuitenkin minimivaatimuksena sitä, että miehesi työnantaja hommaa hänelle sellaisen viisumin, joka mahdollistaa puolisolle myös työluvan! Työluvan myötä voisit halutessasi hakea (osa-aikaista) työtä tai tehdä vapaaehtoistyötä. Jos en ihan väärässä ole, niin tässä maassa ei periaatteessa alle 12-vuotiaat saa olla yksin kotona. Eli jos menet itsekin töihin, pitää kotona olla sitten joku nanny tms. Mutta täällä on mahdollisuuksia vaikka mihin myös työn puolesta joten ei se kolme vuotta välttämättä ole hukkaan heitettyä aika. Mahdollisuuksia kannattaisi alkaa kartoittamaan jos Suomesta käsin!

Itse asiassa ollaan juuri talla hetkella Yhdysvalloissa. Mies siirtyi firman Usan toimistoon toihin, ja mina irtisanouduin tyostani Suomessa (akateeminen tyo). Lapset 13 ja 15. Komennus kestaa ainakin tuon 3 vuotta, ellei enemmankin. Tekemista riittaa, olen vapaaehtoisena koululla ja lasten harrastusseurassa - ja toimin perheen virallisena autokuskina kutakuinkin 24/7 (mihinkaan et paase ellet itse kuljeta...huonoimpia puolia taalla asumisessa). Kokemuksena tata en vaihtaisi mihinkaan, ollaan saatu uusia ystavia, kielitaito kohenee koko perheella eika taloudellisen tilanteen paraneminen ole sekaan ollenkaan huono juttu... Tama on meilla jo kolmas ulkomaankomennus, eka oli Saksassa, toinen Texasissa ja nyt ollaan Coloradossa. Ja jos tilaisuus tulee, lahdetaan toistekin.



Viihtyminen on itsesta kiinni, eika kotirouvaksi tarvitse heittaytya, aina loytyy jotain mita tehda vaikka ei palkkatyota tekisikaan.

Kyllä kannattaa lähteä!!! Ei kannata olla liian epäluuloinen tätäkään maata kohtaan. Ainakin täällä meillä päin lapset voivat mennä koulun jälkeen iltapäiväkerhoihin (maksullisia tietenkin) ja yksi hyvä vaihtoehtohan olisi myös au pair, jos itse löydät mielekästä ja ammattiasi vastaavaa työtä. " Edustusrouvan" hommia on ainakin meillä lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin, joten sekään ei omalle työnteolle ole este.

Olen ilmeisesti melkoinen hannari kun se minua hirvittää.



ap

Kuitenkin mieli muuttui luettuani koko viestin.

Syy, väliaikaisuus.



Kielitaito ei ole pahaksi joten menoksi.

Tuo työlupa-asia kannattaa vaatia niin kuin joku ehdottikin.

Jos ette lähde voi kaduttaa myöhemmin ja aiheuttaa hankausta parisuhteessa yms.



Ota seikkailuna ja haasteena. Ystäväperhe on ollut kolmessa eri maassa miehen työn takia ja eivät kadu kokemuksiaan.



Naapurit oli myös jenkeissä ja sen kokemuksen jälkeen arvostavat Suomea todella paljon enemmän kuin lähtiessään.

Terveydenhuolto oli yksi merkittävä asia. Huolehtikaa että on joku vakuutus koko perheelle tai voi käydä kalliiksi kukkarolle. Yksi lääkärikäynti ja lääke korvatulehdukseen maksoi 1000 mummoa.

Lapset oppivat kielen hyvin olivat siellä kaksi vuotta.



Huonoja puolia on kehno kouluruoka pizza, hampurilainen joka pitää maksa itse.

Onko ketään joka ymmärtää että tilanne tuntuu isolta? Jos asuisin jossain maassa, en kyllä sinänsä heidän typeryydelleen sinne menisi naureskelemaan. Arvostan amerikkalaisissa monia asioita, ja kyllähän se on heidän oman moniarvoisen mediansa ansiota että meillä on varsin kriittinen kuva sikäläisestä järjestelmästä. Samaa kaivattaisiin kyllä tännekin.



Mutta kun puhutaan tästä tasa-arvosta ja naisten urasta, kaikkien teidän mielestä on hyvä irtisanoutua omasta mieleisestä työpaikasta miehen työn takia? En tiedä, ei se toisaalta mikään kynnys ole sekään. En oikeasti tiedä mikä olisi parasta.



ap

Sillä erotuksella, että nyt en ole töissä, koska nuorin neljästä lapsestamme on vasta 2v ja olen ajatellut palata töihin vasta kun lapsi 3v.



Harkitsemme muuttoa ulkomaille, miehen työn perässä siis. Kolme lapsistamme menisi kouluun ulkomailla ja se arveluttaa eniten. Toisaalta tuntuu, että tää voisi olla hieno mahdollisuus näyttää lapsille muutakin kuin Suomea.



Oma tilanne mietityttaa myös. Akateeminen pätkätyöläinen minäkin... Vähän kauhistuttaa ajatella, että jos olen vielä muutaman vuoden pois työelämästä, olen kohta 40v, jolla ei ole ollut vielä yhtään " kunnon työpaikkaa" . Toisaalta en ole kovin uraorientoitunut, joten ei se hirveästi rassaa...



Ap::le sanoisin, että menkää. Kymmenen vuoden päästä se pari (kolme) vuotta kun oltiin ulkomailla taitaa tuntua melko lyhyeltä ajalta ja toisaalta jos ei lähde niin voi kyllä kaduttaa!

muuttaisin ja mielelläni. Vaikka saisit minkälaisen vakituisen työpaikan täällä Suomessa, voidaan se ensi viikolla siirtää Kiinaan tai firma mennä konkurssiin. MIKÄÄN tässä elämässä EI OLE pysyvää, vain muutos on jatkuvaa. Löydät kyllä työpaikan palattuasi, ei Suomi mihinkään karkaa sillävälin.

Menkää käymään paikassa ja katselkaa ympärillenne, ettehän muuten voi tehdä niin isoa päätöstä. Varmasti työnantajakin tämän ymmärtää ja onhan se heidänkin etu että päätöksenne on vakaalla pohjalla.

kaupunkilegenda, jolla suomalaiset selittävät itselleen sitä, että eivät ymmärrä jenkkien ajattelutapaa. Suomalaiset ovat aivan yhtä typeriä, vain hieman eri tavalla.

Ja onhan ne kokonaisuudessaan aivan pöljää kansaa.