Onko muita keillä ei ole koskaan ollut ketään kenen kanssa viettää juhlapäiviä?

Sama tilanne. Aina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Aina yksin.

Tsemppiä. Oletko keksinyt jotain syytä miksi omalla kohdalla tilanteesi on tämä sama?

ap

Täällä yksi. Nuorempana oli joitakin kavereita, mutta ei ikinä ketään jonka kanssa olisi voinut jotain yhteistä menoa suunnitella saati sitten sellaisia joiden kanssa olisi tiennyt tekevänsä jotain. Kun itse ehdotin niin vastaukset oli "katellaan" ja jopa ihan suoraankin sanottiin, että no ehkä sitten jos ei ole muuta.. Mukaan ei yleensä ikinä kutsunut kukaan paitsi kuskiksi saatettiin kysellä tai jos sitten kävi niin, ettei kukaan muu lähtenytkään niin sitten kelpasin hätävarana ja paremman puutteessa ihan viime tipassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Aina yksin.

 

Tsemppiä. Oletko keksinyt jotain syytä miksi omalla kohdalla tilanteesi on tämä sama?

ap

Täällä eri, mutta minun kohdallani koen että iso syy on se, etten ole puhelias.

On sama tilanne. Ennen sentään sain viettää äitini kanssa juhlapyhät, hän jaksoi aina olla sosiaalinen. Mutta hän on kuollut ja sen jälkeen olen ollut aina yksin. En ala enää tuputtamaan seuraani kun ketään ei kiinnosta.

Suomalaiset on hirveän epäsosiaalista kansaa. 

Kyllä on. Mutta en ole juhlien viettäjä. Teen muuta vaikka tai olen olemassa.

Aina yksin joo, olen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Aina yksin joo, olen tottunut.

Itse tulen edelleen aina surulliseksi asiasta.

ap

Kyllä. Olin pitkässä parisuhteessakin, mutta mies ei koskaan halunnut sopia mitään juhlapäiviksi, koska halusi päästä vapaasti kavereiden kanssa ryyppäämään ja minun läsnäolo olisi ilmeisestikin pilannut sen.

Mieluummin olen yksin kuin lähtisin esimerkiksi vanhemmilleni viettämään vappua, se olisi jotenkin kornia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin pitkässä parisuhteessakin, mutta mies ei koskaan halunnut sopia mitään juhlapäiviksi, koska halusi päästä vapaasti kavereiden kanssa ryyppäämään ja minun läsnäolo olisi ilmeisestikin pilannut sen.

Mieluummin olen yksin kuin lähtisin esimerkiksi vanhemmilleni viettämään vappua, se olisi jotenkin kornia.

Itsellä oli sellainen miesystävä, joka aina sanoi, että eihän meillä ollut mitään sovittuna. Niin, kun se yhdessä suunnittelu oli mahdotonta. Eli olin yksin, jos en ollut tehnyt yksin suunnitelmia ja näillä valmiilla suunnitelmilla varannut mieheltä aikaa. Huokaus.

Täällä on tämmönen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Nuorempana oli joitakin kavereita, mutta ei ikinä ketään jonka kanssa olisi voinut jotain yhteistä menoa suunnitella saati sitten sellaisia joiden kanssa olisi tiennyt tekevänsä jotain. Kun itse ehdotin niin vastaukset oli "katellaan" ja jopa ihan suoraankin sanottiin, että no ehkä sitten jos ei ole muuta.. Mukaan ei yleensä ikinä kutsunut kukaan paitsi kuskiksi saatettiin kysellä tai jos sitten kävi niin, ettei kukaan muu lähtenytkään niin sitten kelpasin hätävarana ja paremman puutteessa ihan viime tipassa.

Täälläkin yksi joka kyllä kuskiksi kelpaisi, en lähde.

Minä vietän kaikki juhlat yksin. Kaikki kaverit vaan kadonneet jonnekkin eikä kukaan ole soitelleet vuosiin.

Meillä ei lähisuvun kanssa ole koskaan juhlapäivinä kännätty.  Ei edes silloin,  kun ei ollut ketään alaikäistä. Monilla ihmisillä muodostuu juhlapäivien perinteet jo lapsuudenkodissa tai viimeistään nuorena aikuisena.  Jos on aina vietetty vappua jollain tietyllä kokoonpanolla tai juhannusta jonkun tietyn mökillä,  on aika vaikeaa sanoa muille,  että mä nyt omalta osaltani katkaisen tämän perinteen enkä enää vietä juhlapäivää teidän kanssa. Myöhemmin on siis vaikeaa löytää ihmisiä,  joiden kanssa juhlia eri tavalla kuin mihin he ovat tottuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lähisuvun kanssa ole koskaan juhlapäivinä kännätty.  Ei edes silloin,  kun ei ollut ketään alaikäistä. Monilla ihmisillä muodostuu juhlapäivien perinteet jo lapsuudenkodissa tai viimeistään nuorena aikuisena.  Jos on aina vietetty vappua jollain tietyllä kokoonpanolla tai juhannusta jonkun tietyn mökillä,  on aika vaikeaa sanoa muille,  että mä nyt omalta osaltani katkaisen tämän perinteen enkä enää vietä juhlapäivää teidän kanssa. Myöhemmin on siis vaikeaa löytää ihmisiä,  joiden kanssa juhlia eri tavalla kuin mihin he ovat tottuneet. 

Ja sitten on meitä joilta jäävät kaikki nämä suomalaisten perinteiset kännäysjuhlat kokonaan väliin, koska lapsuudenkodissa on kännätty ihan tarpeeksi koko lopuksi elämää. Siinä mielessä ymmärrän ap:n ongelman, en tiedä itsekään mistä sitä selväpäistä seuraa löytäisi?