Miksi ihmiset voivat nykyään niin huonosti?

Olen täysin samaa mieltä ja vakuuttunut asiasta. Ihmiset eivät tee enää mitään. Nokka kiinni kännykässä, aivot eivät saa lepoa, eikä keho liikettä. N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä on suuri vaikutus - erityisesti myös aikuisiin.  Aikuisille avautui uusi paikka, missä he alkoivat "vapautua", mikä johti rajattomaan, itsekkäämpään käytökseen ja arvomaailmojen murenemiseen.

 

Lapset liittyivät aikuisten rakentamaan älypuhelintodellisuuteen.  Eikä se ole heille yhtään ystävällisempi.

Miten arvomaailmasi on murentunut älypuhelinten takia? Ei ne minun arvomaailmaani ole mitenkään vaikuttaneet.

 

Törmään jatkuvasti ns hyväosaisiin aikuisiin, jotka kokevat oikeudekseen ladella ääneen itse keksimiään diagnooseja ja järkytyksen aiheita kanssaihmisistään julkisesti.

Ennen vanhaan sellaista käytöstä olisi pidetty erittäin huonotapaisena.

Ei ihme että yleinen paha olo kasvaa.

-eri kirjoittaja

Älypuhelinten mukana tuli jatkuvat iltapäivälehtien kauhuskenaario-lööpit. Ennen niitä kauhisteltiin vain harvoin käydessä kaupan kassajonossa, oikeat uutiset katsottiin tv:stä tai luettiin lehdestä kerran päivässä. Nykyään lööpit ovat monen ainoana uutislähteenä älypuhelinten myötä. Vähempikin ahdistaa.

Tiktok toi mukanaan teinien ja lapsien loputtoman yhteisperseilyn, ja mahdollisti toisille jaettavat potkimis- ja kiusaamisvideot, selkeästi pyrkimyksenä lisätä yhteiskunnan yleistä sekasortoa. Lisäksi firmat kohdistavat mainoksensa maksamalla somevaikuttajille, jotka videoissa hypettävät tuotteita herkässä iässä oleville lapsille, erityisen moraalitonta. Pikkupojat himoitsevat 500 euron hajuvesiä, kun se on somessa "in". Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Työnnä se älypuhelin per... si.   Vappuna ei kiinnosta sinun huonosti vointi. Mouruat yksin. 

Juuri näin. Suurin osa voi hyvin ja loput vaihtelevan hyvin. Pitääkö aina synkistellä saatana. 

Ei ole älypuhelinten vika,  että ihmisiä on liikaa eikä kaikille ole töitä,  josta saadulla palkalla tulisi toimeen.  Nuoret eivät voi suunnitella tulevaisuuttaan,  kun kaikki on epävarmaa.  Eläkeläiset pelkäävät,  että kukaan ei hoida heitä.  Väliin jää ikäluokat,  jotka raatavat töissä ja joilla ei töiden jälkeen ole enää voimia juuri muuhun kuin pakollisiin kotihommiin ja telkkarin katseluun. Ihan sama tilanne olisi,  vaikka kenelläkään ei olisi älypuhelinta. 

Ihminen tarvitsee terveitä ihmissuhteita, joita hoidetaan kasvokkain, että se pysyy koossa. Ehkä 1/100 on sellainen erakkoluonne, että pärjää yksinkin vuosikausia, mutta suurin osa kyllä tarvitsee.

Nykyään (varsinkaan nuoret aikuiset) ei kohtaa ihmisiä kasvotusten. Ihan arjesta lähtien. Edes kaupan tätiä ei tarvitse moikata enää, vaan ruokaakin saa tilattua netistä ja voi kyhjöttää ovisilmästä, että milloin lähetti häipyy. Työtkin voi olla nykyään täysin sellaisia, että ollaan vaan himassa ja korkeintaan puhutaan teams-palaverissä. Kokonaisen yliopistotutkinnonkin voi tehdä niin, että ei näe kuin opintotoimiston tädin ojentamassa paperin kasvotusten. Tai saa sen todistuksen varmaan postillakin.

Sitten vielä vapaa-ajanvietto on siirtynyt suurilta osin sinne someen. Ennen nuoriso oli aktiivista ja harrasti kaikenlaista ulkona ja seurassa. Urheilua, käytiin kaupungilla leffoissa, nuokkarilla, keilaamassa, ostoksilla yms. yms., ja jopa sitä kauhistuttavaa kaljoitteluakin. Maaseudulla ajettiin kylänraittia pitkin mopoilla ja autoilla joita rassailtiin. Nyt saa kumppaninkin kätevästi selailtua tinderistä, niin ei tarvitse edes sitäkään kasvotusten nähdä kuin vasta kuukausien chättäilyn jälkeen. Ennen kävi miehet hakemassa tanssiravintolassa.

Nykyään kyhjötetään kotona ja tuijotetaan pientä ruutua sohvalla.

Lisäksi nykypolvi on henkisesti aivan hemmetin heikkoa. Kuvitellaan, että elämä on jotenkin kokoaikaisesti kivaa. Sitten kun huomataan ettei se olekaan, niin masennutaan. Ei suostuta tajuamaan, että ne elämän kivat hetket pitää ansaita olemalla huomattavia aikoja myös epämukavuusalueella.

Tyhmyys tiivistyy joukossa, joka on nykyään some-kupla. Vihataan omassa kuplassa kaikkea sen ulkopuolista, ja vieraannutaan. Katkeruutta omaa vaatimatonta elämää kohtaan kerätään viihteen unelmahutusta "näin kauniit ja rikkaat elävät".

Oikeastaan jo ennen älypuhelimia varsinkin nuoret olivat kokoajan naama kiinni kännykässä. SMS viestejä läheteltiin tai esim julkisissa kulkuvälineissä selattiin ajan kuluksi. Ja olihan siellä se matopelikin. En usko että MT-ongelmat johtuu teknologiasta vaan yleisestä maailman hajottavuudesta.

Amerikkalaiset sosiaalisen median sovellukset missä jokainen näkee kuinka monta "ystävää" sinulla on ei varmaan helpota.

Osaltaan älypuhelimet ja sosiaalinen media joo, mutta laajemmin ajateltuna internet ja sen mahdollisuudet. Jos mietin 90-lukua, jolloin itse kasvoin aikuiseksi, niin ei silloin pystynyt kovinkaan paljoa vertailemaan omaa elämää muihin ja sitä oli helppo olla tyytyväinen siihen mitä oli, koska ei tiennyt paremmasta. Toki asioista puhuttiin, mutta ne eivät tulleet naamalle samalla tavalla kuin esim. Instagramissa olevat loma- ja juhlakuvat nykyään. Oma piiri rajoittui kavereihin eikä ollut aavistustakaan millaista elämää joku tutun tuttu elää. Omaa elämääkään ei tarvinnut selittää kenellekään eikä teeskennellä mitään, joten pystyi keskittymään niihin asioihin joista itse tykkäsi. Nykyään yksi ahdistuksen lähde on se, että on hämärtynyt käsitys siitä mitä itse oikeasti haluaa ja millaiselta haluaa näyttää muiden silmissä. Uutiset ja tilanteet maailmalla jäivät ysärillä kaukaisemmiksi, niistä kyllä halutessaan sai tietoa mutta niitäkään ei isketty naamalle samalla tavalla kuin nykyään nettiä selatessa tai sosiaalista mediaa käytettäessä. 

Liian paljon kysytään ja  keskitytään siihen, miltä nyt tuntuu. Sitten analysoidaan ja pohditaan tunnetta sekä luetaan useampia elämäntapaoppaita, miten ei enää tuntuisi siltä. Suurin osa ei selviä tunteistaan ihan niin, koska kukaan ei painota sitä miten elämässä on usein tilanteita ja tunteita jotka vaativat aikansa mennä ohitse. Ettei aina voi antaa vastauksia, miksi tuntuu siltä tai tältä. 

Elämme puberteettisessa yhteiskunnassa, jossa vahvasti asioita koetaan, tunnetaan, reagoidaan monella tavalla, tuijotetaan omaa napaa, loukkaannutaan joka asiasta.

Kylmyys, ympäristön kolkkous, keinovalot, koneääni laitteissa koko ajan, ravinnon laatu, mahdollisuudet kotona tekemiseen tai harrastamiseen, asumisen laatu, onko omaa tilaa, liikaa vaatimuksia ollut koulussa, vanhemman esimerkki, kodin levottomuus tai rauha, kaverien laatu? Onko nykyään kirjoja, kyniä, piirtämistä. Moni nuori kokee ettei heistä välitetä, vain tylytetään, samoin aikuiset kokevat tylytystä helposti. On talouspaineita ja osalla ei rahaa lainkaan. Vaikka siis osaisi jo käyttää rahaa ihan normaalilla tavalla. Jotkut eivät voi hyvin jos on jatkuvasti pitkät välimatkat ja menossa koko ajan, lihakset jumittuvat kylmässä. Osalla ei liikuntakaan auta. -Silti onneksi jotkut voivat paremmin ja joku toimii.

Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi parani huomattavasti, kun puhelinet kiellettiin koulussa.

Luulen, että suurin ongelma on tulevaisuuden puuttuminen. Suomi on äärimmäisen köyhä maa tänä päivänä.

Koska intersektinaalinen feminismi, työttömyys, m aa hanmuutto, yhteiskunnan kahtiajako hyvinvoivat rohmuaa kaiken hyvinvoinnin.