G: Jos ajatuisit pettämään, niin kertoisitko siitä miehellesi?

En ajautuisi vaan tekisin tietoisen päätöksen pettämisestä. Enkä tunnustaisi enkä kertoisi, koska en kuitenkaan haluaisi eroa.



Mitä ei tiedä, se ei satuta.

ni. Ihastukseni oli myös varattu jonka oma parisuhde kriisissä. Toivottavasti paransi myös hänen avioliittoaan. Emme edenneet flirttailu jne. vaihetta pidemmälle. Molemmat tiesi vaan, että jotain välillämme on. Jos suhteemme olisi edennyt " fyysisemmälle tasolle" , olisin varmaan seonnut.

Suhteesta kertoisin, yksittäisestä panosta en kertoisi

Pettäminen ei ollut eron syy, joten miksi siirtäisin tuskan exän harteille. Itse en siis kärsinyt morkkista pettämisestä (-sistä), mutta johtui varmaan jo siitä että olin eroa tehnyt henkisesti jo pitkään.



En kuitenkaan nähnyt mitään syytä, miksi pahoittaa exän mieltä pettämisellä. Mielestäni monesti pettäjä itse haluaa taakan pois harteiltaan, mutta mitä petetty siitä muka hyötyy??

ja jatkoimme silti yhdessä, ja silloin kun puolisoni petti minua, hänkin kertoi ja jatkoimme silti yhdessä



erittäin avaavia ja tärkeitä keskusteluja käyty juuri näiden sattumusten vuoksi

Tunnustaminen on lopulta vain sitä, että haluaa keventää omaa tuskaista oloaan. Tunnustaminen aiheuttaa toiselle osapuolelle tuskaa, jota hänen ei tarvitsisi välttämättä kokea. Jos tilanne olisi sellainen, että toinen osapuoli saisi joka tapauksessa tietää (useita, jotka nähneet pettämisen), niin sitten tietenkin on hänen suojeluaan kertoa itse.



Onneksi minun ei tarvitse painiskella omassa elämässäni näiden kysymysten äärellä, ei koskaan.

mutta niin, että pääsisin " pälkähästä" . Olen erittäin hyvä puhumaan.

ja kerroinkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukaan ei vaan ajaudu pettämään.

enkä kertoisi jos tulevaisuudessa niin kävisi. Se mitä ei tiedä, ei voi loukata. Kertomalla pääsisin vain omantunnon tuskistani. Miehelleni saisin kuitenkin loppuelämän kestävät arvet. mitä järkeä?? Tehty mikä tehty. Miksi vielä satuttaa viatonta?

Nyt en tiedä. Minulla on jonkinlainen suhde toiseen mieheen. Ei vielä yhdyntään asti olla päädytty, mutta melkein. Tilanne on erittäin hankala. Kaikki alkoi kun suhteeni mieheeni rakoili oikein pahasti ja ero tuntui väistämättömältä. Silloin suojamuurini petti ja menin ihastumaan tuttuun mieheen, jolla vastaava tilanne. Tunne oli molemminpuolista ja tapailimme aluksi hyvin viattomasti. Nyt olemme rakastumassa toisiimme ja tunteita on vaikea pitää kurissa. Osittain tämän suhteeni johdosta välit omaankin mieheen ovat parantuneet. Olen kotona jaksanut paremmin kuunnella miehen tunteenpurkauksia ja näytellä onnellista perhettä. Rakastan miestäni kovin paljon, mutta meillä on jo pitkään ollut isoja ongelmia suhteessamme, joita emme ainakaan vielä ole ratkoneet kuntoon. En ole kertonut hänelle toisesta miehestä, mutta jos suhteeni omaan mieheeni jatkuu, aion kyllä kertoa hänelle. Haluan vain ensin saada jonkinlaisen ratkaisun ongelmiimme. En halua loukata häntä turhaan, jos tarinamme on tullut päätökseen muutenkin.

Pitempään pettämiseen ja salailuun en usko pystyväni.

koska mä pettäsin vain jos suhde kotona ois ihan perseestä

Mutta jos nyt jostain syystä pettäisin, en kertoisi.

koska en pystyisi olemaan kertomatta. Luulen, että mieheni ei haluaisi kuulla...

Tiedän, että mieheni tulisi todella surulliseksi. En usko, että liittomme silti päättyisi. Tunnen syvää katumusta ja aion sen pitää omana ristinäni.

enkä aio loukata toista kertomalla ja hajottaa perhettä. Kyseessä on mun omat sekoilu, joita tapahtuu vain muutaman kerran hyvän ystävän kanssa ja tuo ystävyys tuohon toiseen mieheen on piristänyt kotonakin seksielämää ja on avannut silmät arvostamaan omaa miestä yhä enemmän. Tosin mieheni mielestä tuollainen toiminta on ajatustasolla ok, mutta en usko, että hän hyväksyisi sitä käytännössä.

No voi jumalauta millaista paskaa! Oikeestiko ajattelet toisen ihmisen arvostamisen olevan sitä, että tätä petetään? :O

Halveksuisin itseäni hirveästi, ja toivoisin ehdottomasti, että mies jättäisi minut tuollaisessa tilanteessa. Kukaan ei ansaitse elämää pettäjän kanssa.

Aivan!!!!

Miksi pitäisi kertoa? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voin ainakin säästää mieheni tietämisen tuskalta. En haluaisi myöskään tietää miehen pettäessä. Kertomallahan ei paranna kuin omaa tunnontuskaansa, parisuhteen (ja kumppanin luottamuksen) se pilaa vuosiksi eteenpäin. Eli ei tosiaan kannata kertoa.



Luulen, että monen ' kertojan' mieli muuttuisi, kun itse olisi siinä tilanteessa, että pitäisi päättää kertoako vai ei.