Miten tuntemattomat suhtautuvat teihin?

Luottavaisesti. Esim. Viimeksi kun vuokrasin asuntoa, niin vuokranantaja ei edes tarkistanut mun luottotietoja, koska "tuskin niissä mitään tarkistettavaa on".

Vierailija kirjoitti:

Luottavaisesti. Esim. Viimeksi kun vuokrasin asuntoa, niin vuokranantaja ei edes tarkistanut mun luottotietoja, koska "tuskin niissä mitään tarkistettavaa on".

Olen kokenut monesti samaa. Muistan, kun nuorena jouduin hakea pari kertaa toimeentulotukea lyhyeksi ajanjaksoksi. Ekalla kerralla virkailija ei pyytänyt multa mitään tositteita! Kysyin, eikö hän halua edes todistusta, että olen iltalukiossa (mulla oli siis sellainen tilanne, että oli kirjoitukset tulossa, mutta kärsin kovasta unettomuudesta ja halusin jäädä kahdeksi kuukaudeksi pois töistä, kun tosi aikainen herääminen ja melko myöhään kestävä koulu sössivät vuorokausirytmini) ja hän vastasi, että ei tarvitse, hän uskoo mua. Ja tämä oli siis Helsingissä, ei missään pikkupaikkakunnalla. No, nykään asun pienellä paikkakunnalla, ja täällähän on tosi luottavainen meno, vaikka en ole edes täältä kotoisin, kuten ei puolisonikaan. Esim. olin kerran ostamassa lapsille kenkiä. Huomasin, että kukkaro oli jäänyt kotiin ja sanoin myyjälle, että jättäisin kengät kassalle ja tulisin iltapäivällä maksamaan. Hän sanoi, että voin ottaa kyllä kengät mukaankin ja maksaa myöhemmin.

Suurin osa ystävällisesti tai neutraalisti. Toki välillä tulee vastaan niitä omaan elämänsä tyytymättömiä ärripurreja, jotka purkavat omaa pahaa oloaan kaikkeen kohtaamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmisille yleensä kuin ilmaa, ei minua edes huomata. Olen keski-ikäinen lihava nainen.

Mene riehumaan vaateliikkeeseen niin sut tapetaan ;)

Aiemmin suhtautuivat neutraalisti tai ei mitenkään, mutta viime aikoina tuntuu että tosi moni on ärsyyntynyt / jopa riidanhaluinenkin. Toki edelleen suurin osa on neutraaleja tai ei suhtaudu yhtään mitenkään mutta muutoksen kyllä huomaa.

Minua on alkanut epäilyttämään, että nämä palstalla omia faktojaan milloin missäkin ketjussa jankkaavat omahyväiset pölhöt (kuten vaikkapa omppu, viertola, vornanen) on alkaneet kuvitella olevansa live-elämässäkin muita ylempänä.

Ystävällisesti minuun suhtaudutaan. Olen helposti lähestyttävä.

Alkuun epäröivästi.  Töihinkin kun tulee uusi työntekijä niin kiertävät kaukaa.  Muutama on kuulema sanonut jollekin tutulleen, "tuolle jätkälle ei auta vittuilla". Olen tosiaan (kuulema) kiukkuisen ja totisen näköinen.  Tutustuessa löytyykin oikea leppoisa minäni.