Mitä pitää tehdä tällaisessa sosiaalisessa tilanteessa?
Olet porukassa jossa läppä lentää, itseäsi ei kuitenkaan innosta nauraa tai ottaa osaa sen enempää, kuitenkin joku vetää sinut mukaan juttuun ja sanoo jotain hassun hauskaa, mutta se kuitenkin osuu sinussa johonkin arkaan paikkaan. Tiedät ettei kukaan halunnut mitään pahaa, mutta et osaa sanoakaan mitään järkevää tai hauskaa, päädyt vähän kuin naurunalaiseksi etkä kuitenkaan itse et reagoi mitenkään.
Mitä tästä seuraa? Seuraako mitään?
Kommentit (18)
Voisiko joku kommentoida jotain...
Mä pyrin omien voimavarojen mukaan sanomaan suoraan asiasta. Jos en heti niin myöhemmin.
En jaksa sanoa mitään. Pyörittelen vain silmiäni.
Vierailija kirjoitti:
Mä pyrin omien voimavarojen mukaan sanomaan suoraan asiasta. Jos en heti niin myöhemmin.
Mitä tuosta voisi tai pitäisi sanoa?
Tuttua, minulla on vaikea menneisyys josta nykyiset elinpiiriini kuuluvat ihmiset eivät tiedä juuri mitään. Hyvä kun olet ymmärtänyt etteivät he tarkoita läpän heitollaan mitään pahaa sinua kohtaan. Itse olen pikkuhiljaa tottunut että koen asioita vähän erilaisesti kuin suurin osa ihmisistä, eivätkä nämä huumoriksi tarkoitetut jutut aina jaksa naurattaa. Tietynlainen ulkopuolisuuden tunne on aina läsnä näissä tilanteissa. Ehkäpä parhaiten pärjää kun yrittää olla ymmärtäväinen itseään ja muita kohtaan? Hyvää kevättä sinulle ap.
Sanoisin vaan "ha ha haa" ivallisella äänellä, kyllä se huomataan
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sanoa mitään. Pyörittelen vain silmiäni.
Eikö se sitten ole uhriutumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sanoa mitään. Pyörittelen vain silmiäni.
Eikö se sitten ole uhriutumista?
Ei mua kiinnosta mitä se on. Jos mun tekee mieli pyöritellä silmiä niin sit teen niin. Teen sitä aika useinkin, kun ihmiset laukovat tyhmiä juttuja.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, joten en tunnista ongelmaa
Ei ole pakko nauraa, jos ei naurata. Helposti joku kommentoi, että älä ota niin vakavasti läpän heittoa. Siihen voi sanoa, ettei vaan naurattanu. Se siitä sitten.
Varsinkin miehet osaavat tekonaurun, kun pitää nauraa aina muiden mukana. Entinen mies teki sitä ja se raivostutti. Sanoin hänelle, että mitä sä tekonaurat siinä? Vastaus oli, kun luuli, että pitää nauraa. Voi pyhä yksinkertaisuus
Kysy itseltäsi ensinnäkin että onko seura sellaista josta pidät. Jos on, niin voitko ajatella että sulla nyt vaan on tällainen päivä ettei huvita vaikka normaalisti huvittaisi? Älä ainakaan soimaa itseäsi. Mun korvaan kuulostaa junttimaiselta "hauskanpidolta" mutta en olekaan yltiösosiaalinen.
Jos ei, niin mieti miksi, mikä mättää, voisitko etsiä elämääsi jotain muuta sisältöä.
Lähde jonnekin. Katso kelloa ja sano "oho, muistin just yhden jutun, mun pitää lähteä" tai jotain. Keksi jotain viisasta jonka voi myös ymmärtää vitsiksi, eli kuulijat ymmärtää että sua ei kiinnosta olla tällasessa vitsailussa mukana.
Itsellä samaa.
Mutta seuraavalla kerralla lähden juttuun mukaan ja nauran mukana.
Olen sillein kiinnostunut ja mukana.
Mutta näin vanhemmiten toisten jutut ei niin vaikuta.
Itsellä hermosto aktivoituu liikaa ja siksi en osaa olla rentona noissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sanoa mitään. Pyörittelen vain silmiäni.
Eikö se sitten ole uhriutumista?
Ei, vaan osoitus siitä etteikoko keskustelu kiinnosta, ja/tai että pitää sitä typeränä.
Ei kaikkea kannata ottaa itseensä.
Up