Lue keskustelun säännöt.
Jos on jo 10 vuotta halunnut kuolla niin onko enää mitään tehtävissä? Kroonisesti masentuneet?
25.04.2024 |
Ei tunnu muuttuvan miksikään. Joitakin helpompia pätkiä ollut mutta sitten kuiluun tippuu taas ja syvälle.
Olen jo oikeastaan yli 10 vuotta haaveillut, että pääsen pois. Kaksi kertaa olen yrittänyt, valitettavasti en onnistunut.
En ole onnistunut muuttamaan sisäistä maailmaanikaan kauniimmaksi tai eheämmäksi kuin pieniksi hetkiksi.
Jospa saisin jo luovuttaa ja pääsisin pois, olen jo siitä ajatuksesta kovin onnellinen kun mietin mielikuvissani elotonta kehoani sängyssä.
Olen rukoillut ja pyytänyt usein että pääsisin vain pois täältä. Se olisi niin ihanan helpottavaa.
Kommentit (17)
Oletko miettinyt missä niiden ikävien asioiden lähde on. Onko se jonkin muun vaikutus suhun, vanha ajatuskuvio, alkoholi, väärä lääke, ympäristö, somen joku tyyppi tai porukka, uutiset, ikävä työ, mitä haluaisit muuttaa tai välttää. Entä sää, ionit, lämpötila, erokriisi tai trauma, taloushuolet, sisustus, asunto vai muu. Älä vastaa tänne palstalle, retorisia kysymyksiä. Missä asuit kuin voit viimeksi hyvin tai oliko lapsuuden alue eheyttävämpi? Mitä uutta haluaisit joka on positiivista vai onko se vanhaa. Mikä tuo sulle hyvää. Mitkä kiinnostukset ja asiat tuovat hyvää. Entä luonnon elementit, vesi, taivas, puut, pensaat, kynttilä jne. Mitä pieniä hyviä asioita huomaat. Oletko saanut stressin pois tai lannistavat ajatuskuviot? Entä väriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko jo, ettei kuolema tule sen paremmin toivomalla kuin odottamallakaan. Paras keino on alkaa elämään, siten se takuuvarmasti koittaa. Joskus jopa silloin, kun meno on mukavimmillaan, ja jäljellejääneet joutuvat toteamaan, että kesken kaiken.
Itse mu rhaan on turha käyttää aikaa ja vaivaa, henki voi paeta ihan yllättäen ilmankin.
Elä niin elät.
Saatana tahtoo viedä sinut itsensä mukana samaan syvään kuiluun, jonne hän itse on menossa.
En enää aktiivisesti haaveile kuolemasta mutten myöskään odota elämältä mitään. Olisin valmis kuolemaan vaikka heti.
En ole myöskään AP mutta 2/x tiedoksi, että lapsesta asti olen ollut masentunut eikä ole muistoja tuollaisista ajoista jolloin olisi ollut kaikki hyvin ja onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dokkarin kerran katsoin. Mies oli menossa junan alle, vanha kaveri tuli sattumoisin vastaan. Hän sai puhuttua tyypille 'järkeä'
Nyt sillä oli vaimo ja lapsia. Kovin onnellinen elämään ja kiitollinen kun kamu sattui matkan varrella törmään. Eli lopullista päätöstä ei kannata tehdä,aina voi tulla hyvä elämä.
Jos voimia on, tekisin tuossa tilanteessa isojakin elämänmuutoksia. Kun tilanne on niin huono, että mitään menetettävää ei varsinaisesti ole, ei tosiaan ole mitään menetettävää yrityksessä tehdä itselleen parempi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voimia on, tekisin tuossa tilanteessa isojakin elämänmuutoksia. Kun tilanne on niin huono, että mitään menetettävää ei varsinaisesti ole, ei tosiaan ole mitään menetettävää yrityksessä tehdä itselleen parempi elämä.
Ei ole. Kuitenkaan yritystä ei ole puuttunut, olen tehnyt paljon sen eteen että asiani menisivät parempaan. Eivät ne sitten muuttuneet.
Olen nähnyt jo paljon elämää, kaikkea kaunistakin. Olen kiitollinen monesta mutta kyllä aikani on tullut. Ap
Onko ap elämässäsi mitään hyvää mikä saisi jaksamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi tämä.
revin itseni kolme kertaa viikossa tähän hulluun 15 minuutin treeniin. Ajattelin että sen kestän ja ei oo mitään menetettävää. 2kk kohdalla huomasin että olo alkoi helpottaa ja masennus väheni. Nyt välipäivinä kävelen jos ahdistaa.
Onko koskaan tullut pätevää terapeuttia vastaan, jolla ymmärrys. Ei kyttää. Vai onko huonoja. Entä itseparannus ja välittäminen itsestä, lämpö. Sitten on kirjat, videot, selfhelp kirjat. Ehkä miettiminen mitä et halua elämääsi ja mitä haluat. Entä väsymys tai virkeys. Joskus olotila voi parantua hieman (muiden asioiden lisäksi) oikealla ravinnolla, vitamiinit, elektrolyyttivalmiste ja juomalla vaikka mustaherukkamehua, voimistaa. Ei stressiä, ei painolastia, irrottaminen, positiivisia aiheita, vaikka käsittelisi joskus muuta. Joillekin vaikutti äitisuhde. Sään vaikutus on suuri Suomessa ja lämpötilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostain jutun, jossa joku yhdysvaltalainen oli päättänyt päättää elämänsä mutta hän päätti toteuttaa vielä yhden unelmansa. Kun hän toteutti unelmansa, hän saikin siitä voimaa ja päätti elää.
Onko jokin hullu juttu minkä haluaisit toteuttaa, tee se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää aktiivisesti haaveile kuolemasta mutten myöskään odota elämältä mitään. Olisin valmis kuolemaan vaikka heti.
En ole myöskään AP mutta 2/x tiedoksi, että lapsesta asti olen ollut masentunut eikä ole muistoja tuollaisista ajoista jolloin olisi ollut kaikki hyvin ja onnellista.
Loppupelissä ihmisen elämässä koskaan KAIKKI ei hyvin, ei ainakaan yhtäaikaa. Jos joku asia on hyvin, joku toinen on epäedullisesti vinksallaan. Suurimmankin onnen huumassa saattaa ongelma olla jo esiripun takana odottamassa hetkeä, jolloin astua estradille. Siellä voi vaania jopa kuolema itse. Siksi olisi mielenterveyden kannalta tärkeää olla tyytyväinen ja ehkä onnellinenkin ihan pienistä asioista ja sattumuksista, joita elämä antaa. Koskaan ei tule saamaan jotain valtavaa onnen kestolähetystä, josta riittäisi riemua hamaan tulevaisuuteen. Ei, onnenmuruset on ripoteltu hujan hajan, ne täytyy vain huomata, ja kerätä talteen.
Entä sähköhoito onko sitä kokeiltu? Onko sulla tukihenkilöä tai voiko muiden auttamisesta jossain saada tarpeellisuuden tunnetta vai viekö se vaan alaspäin? Seurakuntien kautta?
-liikunta, kokeile tai ji, qi gong tms.
-sähköhoito
-rakastuminen
-Jumala
Mut viimeksimainittu nosti syvältä, kun olin totaalisesti sekoamassa. Olin ollut sairauseläkkeellä (masisdiagnoosi) jo vuosia, kun yhtenä päivänä Jumala puuttui elämääni ja nosti kuin Rakkauden pilven päälle. En ollut lääkkeiden vaikutuksen alla, olin pienen lapsen yh.
Lapsi oli jo nukkumassa, kun kauheassa ahdistuksessa, yksin kotona, kuiskasin 'Jumala! Auta!" Samalla hetkellä kaikki paha olo poistui ja tilalle tuli ylimaallinen Rauha: seestynyt ja tyyni mieli. Olin kuin pumpulissa ja mun piti mennä sohvalle istumaan, kun jalat ei melkein kantaneet. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään niin ihanaa olotilaa. En edes silloin, kun olen ollut rakastunut.
Kerron tämän, että tietäisit, että Jumala oikeasti ON ja auttaa ihmistä, joka vilpittömästi pyytää sitä.
Mää oon kans 2 kertaa koittanut itsemurhaa, onneksi ei onnistunut. Jos tappaa ittensä niin ei pääse taivaaseen. Elämä on kovaa mutta kyllä me pärjätään. Youtubesta voi kattoa ihania lapsi- ja eläinvideoita. Tsemppiä Sulle!