Lue keskustelun säännöt.
Tule keskustelemaan rationaalisesti ja positiivisesti ujoudesta!
24.04.2024 |
Olen miettinyt mikä siinä ujoudessa on, että tuntee sitä ujoutta niin voimakkaasti ja ajattelee ettei kelpaa toisille. Pitää itseään maanmatosena, mutta silti saat kuulla olevasi kyvykäs (mt-kuntouttajien toimesta). Mikä siis ujoudessa on se juju, että osa ihmisistä on sellaisia? Jotain hyvää siinä on oltava kun se ei karsiudu luonnosta pois. Mikä siis on ujoudessa se vahvuus?
Kommentit (15)
Vahvuudesta en tiedä, mutta epäilen ujojen keskittyvän normaalia enemmän oman käytöksensä analysointiin, josta tulee kierre ja helposti ahdistus.
Itsekritiikki tietysti usein auttaa kehittymään paremmaksi ihmiseksi ja ottamaan muut paremmin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pitkä harkinta ja varovaisuus ihmissuhteissa. Analysointi ja itsekritiikki => josta seuraa ympärillä olevien parempi ymmärtäminen. Kiitoksia teidän panoksesta! 👍🏻
Itselläni ujous hävisi iän myötä. En oikein tiedä miksi ja miten. Kaipa se oli vaan joku oivallus että ei muutkaan ihmiset ole sen kummempia kuin minäkään niin turha pelätä.
Ujo ekstrovertti on oikea asia ja ilmiö vaikka siitä ei puhuta:
Toiset puolemestaan eivät ole ujoja vaan introverttejä:
Jännä ettei Psych2Go:lla ole pelkästään videota shy introverteistä. Pelkkä vertailu ja lyhyt kuvaus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei kai ujoidella ole mitää merkitystä sosiaalisuuden tai edes itsevarmuuden kanssa.? Ujo voi olla hyvin itsevarma ja sosiaalisesti kyvykäs, älykäs, cool. Sattuu vain olemaan temperamenttisyntyisesti ujo. Yleensä paranee iän myötä ja siedättämällä, jos siis täytyy esim. töiden takia olla usein uusissa tilanteissa. Ujot on kivoja. Me Suomalaiset olemme ujoja.
Vierailija kirjoitti:
Vahvuudesta en tiedä, mutta epäilen ujojen keskittyvän normaalia enemmän oman käytöksensä analysointiin, josta tulee kierre ja helposti ahdistus.
Itsekritiikki tietysti usein auttaa kehittymään paremmaksi ihmiseksi ja ottamaan muut paremmin huomioon.
Hhhmmm. tuo jälkikäteen, etukäteen ja tilanteessa analysointi kuulostaa niin tutulta. Palaan vielä viikkojen/kuukausien/vuosien päästä pahimmillaan noloihin tilanteisiin mielessäni. Se oikeasti rajoittaa elämää kun kuormittuu pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei kai ujoidella ole mitää merkitystä sosiaalisuuden tai edes itsevarmuuden kanssa.? Ujo voi olla hyvin itsevarma ja sosiaalisesti kyvykäs, älykäs, cool. Sattuu vain olemaan temperamenttisyntyisesti ujo. Yleensä paranee iän myötä ja siedättämällä, jos siis täytyy esim. töiden takia olla usein uusissa tilanteissa. Ujot on kivoja. Me Suomalaiset olemme ujoja.
Tuo on kaiketi myytti että suomalaiset ovat ujoja. Enemmän vaatimattomia luonteeltaan/ajattelultaan.
Mietin tuota ujouden määritelmää: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/persoonallisuus/uj…
Eli ujous on biologinen reagointitapa; arkuutta uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Pohjalla todellakin voi olla tuo sosiaalisen tilanteen ylianalysointi.
Tämä siis voi olla jotenkin hyödyllistä? Ovatko ujot sitten jotenkin empaattisempia kun he miettivät asioita niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujo lapsi tuskin analysoi yhtään mitään - hei haloo, haloo!!! Hirvittävää ylianalysointia ties mistä!
Vierailija kirjoitti:
Ujo lapsi tuskin analysoi yhtään mitään - hei haloo, haloo!!! Hirvittävää ylianalysointia ties mistä!
Käsittääkseni introvertit ja ujot ovat kovia tekemään analyysejä, lapsena toki johtopäätökset eivät ole mitään huippuluokan tieteellisiä tai pitkälle meneviä. Aikuisena tuo erillisyys minustakin kehittyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin ujous katosi iän myötä. Tiedä sitten, oliko hyvä vai paha juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kaikille tähän mennessä osallistuneille! 👍🏻
Ujo harkitsee pitkään ennen kuin luottaa vähänkään toiseen ihmiseen. Siitä varovaisuudesta on monesti hyötyä.