Kuuluuko esivaihevuosiin itkuherkkyden lisäksi ettei jaksa nähdä ihmisiä?
Ristiriitaista on myös että olen yksinäinen mutta silti ajatus vuorovaikutuksesta ja muiden onnellisen elämäntilanteen kuulemisesta laittaa mielen entistä matalammaksi kun tuntuu että itsellä kaikki vähän huonosti. Ihan kun olisin mielenvikainen.
Kommentit (14)
Mulla samanlaisia kokemuksia. Esim. olen kaivannut sisarusta ja hänen lapsiaan paljon, mutten uskalla edes soittaa heille. Pelkäisin pettyväni.
Se taitaa kuulua ihan vain muuten elämäntilanteeseen ja luonteeseen.
Ha hah. Joo, ainakin itselläni. Olen huomattavasti epäsosiaalisempi kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa kuulua ihan vain muuten elämäntilanteeseen ja luonteeseen.
Sekin voi olla
Olen miettinyt samaa. Lisäksi on sellainen nuoruuden into kokonaan kadonnut niihin juttuihin, joista nuorena piti. Ei oikein jaksaisi lähteä minnekään. En ole kyllä väsynyt enkä masentunut.
Kaikkiin hormoniheilahteluihin voi kuulua ahdistus-ja masennusoireet.
Mulla ilmeisesti ollut esivaihdevuodet 23-vuotiaasta asti. Ennen sitä olin tosi sosiaalinen jatkuvasti. Mikä muuttui? Lopetin alkoholin käytön ja aloin seurustelemaan. Sen jälkeen olen nähnyt ystäviä ehkä kerran vuodessa-parissa. Ei kiinnosta, ei jaksa.
Kyllä mielialan vaihtelut ja sulkeutuminen kuuluvat vaihdevuosien oireisiin. Jotkut jopa erakoituvat kokonaan.
Itsellä ainakin mieliala ja hormoonit heittää volttia edestakaisin. Välillä tuntuu, kuin sisälläni asuisi useita sivupersoonia.
- N54
Saatko jo kohta päivitettyä chattibotin kun ei jaksa enää näitä kökköjä. Vai ihan omasta suolestako turisee? Sille ei taida sitten oikein voida mitään.
Noiden oireiden perusteella minulla on ollut esivaihdevuodet 16-vuotiaasta alkaen. Mies 64v.
Ei kuulu.