Onko lahjaksi saatuja koruja, muistoesineitä ym velvollisuus säilyttää?
Olen saanut lahjaksi aika paljon koruja, astioita, tauluja, arvokkaita vaatteita ym. Useimmilla niistä on lahjan antajalle jonkunlainen tunnearvo ollut, osa on sen lisäksi rahallisesti arvokkaita. Osa on kulkenut suvussa. En kuitenkaan tyylin puolesta näistä oikein mistään pidä eikä ne ole olleet ikinä itsellä käytössä eikä tule käyttöön. Kyseessä on kymmeniä tavaroita, noin 30 vuoden aikana tulleita (osan olen saanut jo lapsena).
Onko minulla (henkinen) velvollisuus näitä säilyttää? Joo tiedän ettei ole pakko, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Asun pienessä asunnossa ja nämä täyttävät kaappejani. Olisi suuri loukkaus kysyä lahjan antajilta otatteko lahjat takaisin. He saattavat myös välillä kysyä oletko käyttänyt sitäjasitä korua tai haluta käydessään taas katsoa jotain perintösormusta. Itse haluaisin konmarittamisen hengessä myydä kaikki pois.
Mitä ajatuksia tällaisesta?
Kommentit (21)
Suvussa kulkeneet voi yrittää tarjota sukulaisille. Muuten hankkiudut niistä eroon.
Eikö sulla ole lapsia, joille voisit suvun juttuja tarjota? Tai sisaruksia/niitten lapsia? Jos ei ole ketään, niin voit hyvin myydä. Myyntiinhän ne sun kuoleman jälkeen kuitenkin menisi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole lapsia, joille voisit suvun juttuja tarjota? Tai sisaruksia/niitten lapsia? Jos ei ole ketään, niin voit hyvin myydä. Myyntiinhän ne sun kuoleman jälkeen kuitenkin menisi.
On minulla kaksi pientä poikaa. Lähisuvussa ei lapsia. Ap
Lähinnä siis ongelmana ne verisesti loukkaantuvat lahjanantajat, joiden elämän suunnilleen tuhoan, jos myyn pois mummon perintösormuksen. Se ei siis kelpaa kuitenkaan takaisin antajalle vaan tärkeä osa asiaa heille on joku sukupolvien ketju johon minut on sidottu tuon tavaran avulla taas lisää. Ap
Ei ole pakko. Meillä tuollaiset annetaan varakkaimmille jälkeläisille, jolloin tila tai rahapula ei vaikuta säilyttämiseen. Köyhimmät sukulaiset eivät saa mitään. Mummi esimerkiksi jakoi korunsa 14 lapsenlapselle siten, että saajia oli vain 3 kpl. Hän tiesi, että nämä eivät olisi myymässä vanhaa arvotavaraa samantien. Poruhan siitä syntyi, että miksi vain osa sai lahjoja, mutta syy oli selkeä: vain niille annetaan, jotka osaavat arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä siis ongelmana ne verisesti loukkaantuvat lahjanantajat, joiden elämän suunnilleen tuhoan, jos myyn pois mummon perintösormuksen. Se ei siis kelpaa kuitenkaan takaisin antajalle vaan tärkeä osa asiaa heille on joku sukupolvien ketju johon minut on sidottu tuon tavaran avulla taas lisää. Ap
Meillä tuollaiset on jossain laatikossa tai kaapin perällä, en niitä juuri mieti. Vaikea sanoa, mikä on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä siis ongelmana ne verisesti loukkaantuvat lahjanantajat, joiden elämän suunnilleen tuhoan, jos myyn pois mummon perintösormuksen. Se ei siis kelpaa kuitenkaan takaisin antajalle vaan tärkeä osa asiaa heille on joku sukupolvien ketju johon minut on sidottu tuon tavaran avulla taas lisää. Ap
Meillä tuollaiset on jossain laatikossa tai kaapin perällä, en niitä juuri mieti. Vaikea sanoa, mikä on oikein.
Olisi minullakin, jos olisi tilaa. Mutta koti on pienehkö ja tila loppuu aivan kesken. Olisi pakko saada laatikoita ja kaapinperiä tyhjäksi. Nyt käytössä olevat tavarat ei mahdu kunnolla minnekään kun vaatekaapin hyllyt tukkii jotkut perintöastiat pahvilaatikoissaan. Ap
Jonkun sormuksen säilyttäminen ei liene kovin suuri vaiva. Eri asia joku puolen seinän kokoinen maalaus tai 12-hengen astiasto.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun sormuksen säilyttäminen ei liene kovin suuri vaiva. Eri asia joku puolen seinän kokoinen maalaus tai 12-hengen astiasto.
Yhden sormuksen ei. Mutta kun niitä sormuksia, riipuksia, kaulaketjuja, rannekoruja ym on paljon. Astiastojakin muutama. Yhdestäkään en tykkää eikä ne ole edes tiskikoneen kestäviä vaan sellaisia vanhanaikaisia kukkakuvioisia ym. Ap
No säähän vastasit jo itse omaan aloitukseesi monta kertaa. Teet itse päätöksen siitä miten toimit, lahjan antaja suuttuu mutta pääset romuista eroon tai sitten pidät romut ja muut tyytyväisinä. Ei niitä mummoja varmaan lohduta mikään syy vaikka miten perustelisit, eli joku kärsii kuitenkin teki mitä vaan.
Voisko ne korut hävittää/myydä vasta kun loukkaantujat on kuolleet? Eihän korut paljon tilaa vie.
Korut ja pienet esineet voi säilyttää, mutta isompaa ja sellaista mitä lahjan antaja ei kysele perään, voit laittaa eteenpäin.
Eikö ole sisaruksia tai serkkuja, joilta voisit kysyä kelpaako heille?
Taidat olla aika nuori vielä. Sulla voi myöhemmin mieli muuttuakin ja sitten harmittaa, että et säilyttänyt sittenkin.
Mutta toki tämä on ihan oma asiasi. Kun ne on sinulle omaksi annettu, niin sinähän niille saat tehdä mitä tahdot.
On paljon pienempi loukkaus kysyä antajalta, että haluaako hän jonkun suvussa kulkeneen jutun takaisin kuin myydä se kirpparilla tai heittää roskiin.
Ei ole velvollisuutta säilyttää. Tavarat ovat sinun ja voit tehdä niillä mitä haluat.
Anna palaa ja vie panttilainaamoon, myy Tori.fi:ssa, anna eteenpäin lahjoina, vie kirpparille halvat. Jos et itse pidä tavaroista, mitä ihmettä niitä säästelet? Life is too short..
No ei. Joku valisti videolla, että on (eteläisiä) maita joissa joku musta noita voi lisätä vaikka jinn:in esineeseen taialla. Matkamuistot, lamput, amuletit, patsaat ja muut. Se ei ole kyllä kaikissa niissä mitä Suomessa myydään, alkuperä usein esillä ja esineitä voi puhdistella energeettisesti ja kotia. Olisi hyvä sopia yhdessä mitä ei ostella tai tuodaan. Yhdessä asunnossa (myynti-ilmoitus kerran) oli eksoottisten naamioiden kokoelma, se voi olla joillekin hieman epäilyttävä. Kristityt ja uskovat eivät uskalla esineiden henkien pelossa kaikkea ostaa, mutta heilläkin tuntuu olevan silti tavaraa. No niin. :)
Olen myynyt monta esim perittyä kahviastiastoa huutokaupassa
kuinka monta kahviastoa kaksi aikuista tarvii jotka vielä käyttää mukeja 😳?
Vierailija kirjoitti:
Korut ja pienet esineet voi säilyttää, mutta isompaa ja sellaista mitä lahjan antaja ei kysele perään, voit laittaa eteenpäin.
Just näin.
Voi nuo säilyttää.