Sinä joka teit ton "viimein tunnustin heikkouteni ja apua ei tullut" aloituksen, mä haluan sanoa sulle muutaman sanan

Sä tunnustit sen asian väärille henkilöille, ei sitä ole kukaan väittänytkään, että apu tulee kun menee huutamaan torille voivansa huonosti. Ei ihmiset siitä välitä

Se mitä sun pitää tehdä, on tunnustaa se ITSELLESI. Ja tää asia on myös sellainen, että tää ei tapahdu niin, että sä menet suutuspäissäs peilin eteen ja sanot "Okei nyt mä tunnustan tarvitsevani apua". Se ei mene niin. Sulla on edelleen se ego siinä taustavoimana, mikä vaan toimii koska sä olet turhautunut ja vihainen, sä et edes oikeasti halua muutosta. Sä vaan uskottelet niin itsellesi. 

Se oikea apu tulee, kun sä oikeasti nöyrryt ja päätät ihan oikeasti, että sä olet nyt lopen uupunut itseesi ja toimintatapoihisi. Se käy kanssa hiljentymisen kautta. 

Ei se mene niin, että sä dokaat joka viikonloppu ja itket samaa asiaa, ihminen saattaa hakata päätään seinään vaikka 20 vuotta putkeen, ennenkuin mitään tapahtuu. Sillon se ihminen ei ole itse vielä valmis muutokseen. Ei se sitä oikeasti halua. 

Se muutos tulee vasta sitten, kun sä oikeasti haluat sitä.

Ei nää asiat mene niin, että muille mennään itkemään. Se tehdään itselle.