Onko kokemusta pitkäaikaisen stressin kärjistymisestä tilanteeseen jossa pahaa oloa ja paino alkaa luultavasti laskea?
Onko kokemusta pitkäaikaisen stressin kärjistymisestä tilanteeseen jossa pahaa oloa ja paino alkaa luultavasti laskea?
Kommentit (7)
Joo on, kylä niin voi käydä.
mutta yllättävän usein käy niin, että pitkä stressi kärjistyy syöpäkasvaimen syntyyn ja paha lo ja painon lasku johtuukin siitä, eikä pelkästä stressistä sinänsä.
Eli jos sulla on kuvaamasi tilanne, niin ota se ihan tosissaan ja vakavasti ajoissa!
Itse olen parisuhdekriiseissä/erossa menettänyt ruokahalun ja laihtunut sen vuoksi.
Ruokahalua ei kyllä juuri ole. Ongelma että syöminen lisää pahaaoloa eli jonkunlaista 'vatsakipua'.
Parasta aikaa yritän tässä syödä ilman ruokahalua, kun yksi päivä näin itseni kodin ulkopuolella peilistä ja tajusin miten kuihtunut olen. Kotonakin on peili, mutta ei tule siitä samalla tavalla katsottua itseä kauempaa eikä ylipäätään juuri muuta kuin naamaa, jossa muutos ei näy samalla tavalla kortisonilääkityksen takia. Alkaa tämä toki naamassakin näkyä. Otsan vaakaryppy tuntuu syvenevän päivä päivältä sen jälkeen kun viime kesänä ilmestyi.
Naurettavaa tämä, että ptsd on vaivaa vähiten vuosikymmeneen ja nukun kuin tukki heti, kun menen sänkyyn, mutta sitten syöminen tökkii. Ilmeisesti en voi voittaa. Silloin kun nukuin huonosti, en olisi välillä mitään muuta tehnytkään kuin syönyt, koska siitä sai aina hetkeksi buustia väsymyksen keskellä.
Syökää kevyttä kaurapuuroa oli ongelma mikä tahansa.
Resepti Nalle pikakauraryyneille:
Keitä vesi + suola. Kun kiehuu niin laita ryynejä 1-2 dl... sekoita vispilällä minuutti. Lorauta sinne vaikka rypsiöljyä. Anna jäähtyä ja vähän kiinteytyä. Syö vaikka ei olisi mitään ruokahalua. Tuskin lihottaa, mutta voi helpottaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Parasta aikaa yritän tässä syödä ilman ruokahalua, kun yksi päivä näin itseni kodin ulkopuolella peilistä ja tajusin miten kuihtunut olen. Kotonakin on peili, mutta ei tule siitä samalla tavalla katsottua itseä kauempaa eikä ylipäätään juuri muuta kuin naamaa, jossa muutos ei näy samalla tavalla kortisonilääkityksen takia. Alkaa tämä toki naamassakin näkyä. Otsan vaakaryppy tuntuu syvenevän päivä päivältä sen jälkeen kun viime kesänä ilmestyi.
Naurettavaa tämä, että ptsd on vaivaa vähiten vuosikymmeneen ja nukun kuin tukki heti, kun menen sänkyyn, mutta sitten syöminen tökkii. Ilmeisesti en voi voittaa. Silloin kun nukuin huonosti, en olisi välillä mitään muuta tehnytkään kuin syönyt, koska siitä sai aina hetkeksi buustia väsymyksen keskellä.
Ei se huono syöminen ole vaarallista. Itse juon mehua jos ruoka ei mene alas.
En yhtään keksi mitä tehdä. Onneksi yöunet vielä ok. Joitakin asioita en millään jaksaisi tehdä esim hoitaa tiskit ja imuroinnin. Olen kuin peppuun ammuttu karhu. Ehkä pitää alkaa purkaa itseään edes tänne palstalle.