Muuttuuko nainen äitiyden myötä eri ihmiseksi?
Kommentit (14)
Olen paljon vastuuntuntoisempi ja järkevämpi kuin ennen. Tosin olinkin ihan kahjo ennen lapsia, joten en ole vieläkään mikään yli-ihminen.
Olen myös rauhoittunut lasten myötä. Todella harvoin se " vanha" minä pääsee valloilleen ja hyvä niin.
Lapsettomat ystäväni ovat jotenkin raakileita...en osaa kuvata sitä...
Kahjona pidän näitä " kävin tunnin lenkillä ja itkin koko ajan kun oli niin ikävä vauvaa"
Miksi sitten kaikki mun tuntemat naiset (itseni mukaan lukien) on kärttyisämpiä ja nalkuttavampia kuin ennen lapsia?
välillä tuntuu juuri siltä!
MINYYS on kadonnut kaikkien muiden tarpeiden perään.
Itse ainakin toivon kasvavani avarakatseisemmaksi ja pitkämielisemmäksi ihmiseksi näiden lapsosten myötä. Vielä ei ole muutosta havaittavissa, mutta ehkä joskus?
Olen ollut nuoresta lähtien kärsimätön ja tyytymätön olooni. Lasten kanssa olen jo oppinut elämään tässä hetkessä kohtuu tyytyväisenä, koska huomista pidemmälle ei kannata asioita edes suunnitella.
Minä olin itsekäs, epäsiisti, törsääjä, rankasti juhliva, hosuin, ajattelin äärimmäisen mustavalkoisesti, laiska ja järki ei oikein kulkenut.
Nyt olen tasapainoisempi, rauhallinen, teräväpäisempi, loogisempi, empaattisempi, epäitsekäs, tehokas ja itsetuntoni on paljon parempi.
tietääkö joku pääsenkö koskaan takaisin omalle ikätasolleni...???
Toki olen nykyään oppinut esimerkiksi suvaitsevammaksi, mutta mikään ei todista, että nimenomaan äitiys olisi tehnyt minusta suvaitsevampaa. Vaan oletan kyllä, että jos edelleen eläisin sinkkuna, niin olisin silloinkin kerännyt elämänkokemusta ja viisautta ja voinut päätyä yhtä lailla suvaitsevaisemmaksi kuin nytkin kävi. Polku perille olisi kulkenut toista reittiä, mutta lopputulos olisi kuitenkin sama.
Ennen: olin rauhallinen ja lempeä-
Jälkeen. tavallinen ihminen löytyi persoonastani...väsymys, viha, kateus , katkeruus- luulin ennen ettei näitä tunteita ole olemassakaan... toki myös iloa ja onnen hetkiäkin löytyy- silloin kun on levännyt...
Täällä monen naisen, anteeksi ÄIDIN, maailmankatsomus tai musta-valko ajattelutapa ei ainakaan ole kadonnut mihinkään, pikemminkin tuntuu että näille ÄIDEILLE on käynyt päinvastoin.
Äitiys ei siis mitenkään " vanhentanut" minua tms. Olin jo aikuistunut muutenkin.
Ehkä korkeintaan ihan sen vauva-ajan hormonihuuruissa sitä on erilainen, mutta kun nuo lapset kasvavat, niin sama ihminen tässä ollaan.
Paljonkohan siihen vaikuttaa ikä, kun tulee äidiksi? Totta kai nuori, parikymppinen ihminen muuttuu valtavasti, tuli äidiksi tai ei. Minä olin jo 32 v, oli jo tullut siksi, mikä olen, joten ei äitiys minua mihinkään suuntaan oikeastaan hetkauttanut.
hänestä tulee ÄITI, joka on samalla yli-ihminen ja superjumala ja samalla minätön toisille ja toisten kautta elävä palvelija.