Lue keskustelun säännöt.
Jos välit vanhempiin menneet oikein kunnolla, niin onko niitä mahdollista saada kuntoon enää koskaan?
22.01.2007 |
Tällaista kyselen, koska itsellä tilanne tämä, että äidin kanssa emme ole oikeastaan missään väleissä, isän kanssa kyllä, mutta kovin etäisesti. Väleihin on vaikuttanut mun elämässäni tekemät ratkaisut, joita vanhempani eivät hyväksy. Itse suren varsinkin lapsen takia, että hän on ikään kuin menettänyt isovanhempansa. Suren tietysti myös sitä, että itse menetin sen pienenkin turvaverkoston, joka minulla joskus oli. Nyt olen todella yksin.
Mietin vaan, onko näitä välejä mahdollista korjata mitenkään. Itse olen yrittänyt sietää äidin loukkaavia kommentteja, mutta rajansa kaikella, kun toinen vaan kantaa kaunaa. Auttaako tähän edes aika? Sen tiedän, että koskaan en voi tätä vihanpitoa unohtaa enkä varmaan täysin antaa anteeksikaan, mutta itse voisin lapsen takia edes käyttäytyä. Äidilleni sekin tuntuu olevan liikaa ja hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ja haukkua mua ja mun täytyisi vaan kuunnella sitä ja antaa hänen haukkua mua myös lapselleni.
Kommentit (4)
Salaisuuksia ja valheita, Secrets & lies, on mahtava kuvaus perheen ja suvun tärkeydestä. Kirjoita kirje lapsesi puolesta ja liitä pakettiin mukaan se leffa. Jos se jotain tajuais. Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy miettiä, kumpaa metodia käytän. Melkein helpoimmalta tuntuisi vaan antaa olla, mutta toisaalta olisi kiva, että lapsella olisi edes jotain sukulaisiakin. Oon yh, joten senkin vuoksi olisi välillä kiva, vaikka sitten jutella omien vanhempien kanssa ja käydä kylässä. Mutta tällä hetkellä tuohon tuntuu olevan kovin pitkä matka. Ehkä toi kirje auttaisi. Tai sitten ei.
ap
Tarkoitin sitä, että mieti vielä HALUATKO (todellakin) korjata välejänne, sillä (näin akuutista kokemuksestani) voin kertoa, että se toisen jatkuva väärin kohteleminenkin on väärin ja todella raskasta ja pidemmän päälle syö energiaasi.
Itse olen sitä mieltä, että " menestyvän" ts. onnellisen elämän salaisuus on myös se, että kerää ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka vahvistavat sitä mikä luontaisesti olet ja osaavat oikealla tavalla tukea - surutta pitäisi jättää sellaiset taakse, jotka vain vetävät sinua alaspäin. Tosi surullista, että joskus koskee myös niitä omia vanhempia =o(. Elämä ei ole aina helppoa.
2
Tylyä sanoa näin, mutta näin tällä hetkellä (ikävä kyllä) ajattelen.
Itselläni sellainen tilanne, että harkitsen välien katkaisemista omaan äitiini =o(.. vaikea päätös ja ratkaisu on, mutta toisaalta en jaksa / kestä sitä negatiivista kommentointia jolla on minun suhteeni aivan liian suuri vaikutus!
Minun mielestäni ei ole oikein, että äiti vielä yrittää kontrolloida 30 vuotiaan " lapsensa" elämää, ja sitten katsoo oikeudekseen loukkaantua / mököttää, jos ei tee niinkuin äiti haluaa - yhä vielä aikuisena. Ei edes yritetä ymmärtää, että toinen on erilainen ja tekee ne omat, omannäköisensä ratkaisut elämässä.
Todella iso rasite elämälle.
Sympatiaa ja vertaistukea saat siis täältä!