Niin paljon mainosta perhe- ja parisuhdeväkivallan uhreille annettavasta avusta. Mutta todellisuus on toinen - mitään kunnon apua ei ole tar

Kukaan ei puhu tästä ja uhreja on vaikea tavoittaa sanomaan yhtään mitään. Jos kysyy miten saada lievitystä edes pahaan ahdistukseen niin vastaan tulee vain hiljaisuutta. Rikosten uhrina oleminen ei ole varsinainen mt-ongelma ja lääkkeet ei siihen oikeasti kuulu. Jossakin asiaa pitäisi voida tuoda esille ja kritisoida rehellisesti. Olispa joku anonyymi palsta uhrien kokemuksille. 

 

Apua ei saa mutta ikuisen leiman saa kyllä sossun papereihin kun apua koittaa hakea. mukava olla kakkosluokan kansalainen loppu elämän ajan.

Kannattaa erota sellaisesta parisuhteesta jo ns hyvän sään aikana, ja tietysti olisi hyvä ajatus ensin asua muutama vuosi yhdessä ennen lapsien tekoa. Niin voisi säästyä paljolta.

Moni vain ottaa sitä väkivaltaa vastaan. Ensimmäisestä lyönnistä pitää sanoa näkemiin. On päivän selvää, että se ei jää viimeiseksi.

Uutisissahan on juuri toistuvaa väkivaltaa ollut näissä pahimmissa tapauksissa. Ja useilla on tietysti myös alkoholisti- tai huumetaustaa jopa molemmilla osapuolilla.

Millaista sen avun pitäisi olla. Meillä on olemassa turvakoteja, joihin pääsee pakoon väkivaltaa. Turvakodeissa autetaan kaikessa mitä voidaan. Yritetään antaa keskusteluapua, autetaan järjestämään elämää uusiksi, hakemaan uutta asuntoa. Jos on lapsia, lastensuojelu tulee mukaan jeesaamaan näissä myös. Perheelle järjestetään terapiaa lähisuhdeväkivaltatyön yksiköissä. Lastensuojelu saattaa auttaa uuden kodin kalusteissa jne. Nuorille on omia turvakoteja, joihin voi tulla, jos kotona ei voi olla. Lastensuojelu tässäkin auttaa eteenpäin.