Rehellisesti, oletko joskus hävennyt lastasi?
En nyt tarkoita lapsen huonoa käytöstä vaan lapsen ominaisujksia... esimerkiksi jos lapsen kaverit pärjää koulussa paremmin, työkaverin vauva on kaunis kuin nukke oman lapsesi rinnalla, teinipoika on onneton urheilussa kun kaverinsa loistavat, jne?
Miten noita tunteita voisi aikuisena käsitellä? Aihe on vähän tabu mutta varmasti moni on joskus tuntenut noin.
Kommentit (7)
Ei ole ikinä tarvinnut. Nuorempi pojista loistaa jalkapallossa.
No... Halusin alunperin tytön, mutta pettymykseksi synnytin pojan joka kaiken lisäksi kasvoi teini-iässä muistuttamaan ulkoisesti isäänsä ja ekspuolisoani, jonka kanssa en ole väleissä. Ja nyt joka kerta kun näen poikaani niin se muistuttaa minua henkilöstä kota vihaan eniten mutta koitan niellä kiukkuni ja hillitä itseni lapsen läsnäollessa.
Äiti häpesi minua koska olin rauhallinen ja ujo tyttö. Olisi halunnut jonkun reippaan peppi pitkätossun. Ikuiset arvet jäi kun oma äiti kertoi häpeävänsä niin ettei halua liikkua kanssani ihmisten ilmoilla.
En ole hävennyt. Ei itse tehtyä voikaan hävetä. Olen lapsistani ylpeä.
0/5