Lue keskustelun säännöt.
Miten löysit todellisen itsesi ?
16.04.2024 |
Ei mitään vitsailua, vaan oikeasti kysytään: miten löysit todellisen itsesi ja minkä ikäisenä ?
Liittyikö siihen jokin elämänmuutos ja minkälainen ?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Sain mahdollisuuden tehdä rikoksia joista ei voi jäädä kiinni.
Niin löytää itsensä
Tarkoitan, että näin löytää itsensä ja huomaa tekeekö niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tähän koko käsitteeseen jostain todellisesta itsestä jonka jonain ajankohtana löytää. Minussa, kuten kaikissa ihmisissä, on monia puolia, ja ne kaikki ovat minua, vaikka ne ovatkin usein jopa ristiriitaisia keskenään. Erilaiset puolet korostuvat sitten elämäntilanteen mukaan. Ei ole mitään tarvetta yrittää tulla vain joksikin yhdenlaiseksi "todelliseksi itseksi", saa olla spontaanisti sellainen kuin kullakin hetkellä on. Ikää 49 enkä ole moisia todellisia itsejä kaivannut. Olen mikä olen, yhtenä hetkenä yhdenlainen, toisena toisenlainen, aina kuitenkin minä.
Pitkään työttömänä olo. Oli aikaa kohdata todelliset ajatuksensa ja tunteensa, käydä ne läpi, tuntea ja läpielää.
Meditaatio myös hyvä. Kaiken kyseenalaistaminen. Miettiä, mitä oikeasti itse haluaa ja tykkää tai ei tykkää tehdä riippumatta siitä, mitä yhteiskunta ja media yrittää meille tuputtaa.
Mä olin about 27v, hiljentyen ja omaa aikaa viettäen. Mä vaelsin pitkin poikin, viihdyin metsässä koska maailma oli jo silloin sekaisin. Sit eräänä päivänä mä vaan kysyin apua kaikkeen, mä sain sen ymmärryksen muodossa. Tästä alkoi henkisen heräämisen matka mikä on jatkunut VUOSIA.
Muutos lähtee aina siitä, että pysähtyy kuuntelemaan itseään. Sä et voi koskaan muuttua tai löytää itseäs, jos sä et edes katso sisälles.
Nykymaailma ohjaa ihmisen ulkoistamaan kaiken, se on iso ongelma.
Käyttämällä aistejani syntymästä saakka ja myöhemmin poistamalla havainnoistani madolisuuksien mukaan kulttuurisen painolastin. Minulle oli suuri oivallus lapsena tajuta, että aikuisten mielstä ruma ilma oli omasta mielestäni hyvä ja kaunis sää. Tämä päti ja pätee edelleen useimpiin kokemuksiini. Minua pidetään omituisena, mutta pärjäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin elämään jälleen sinkkuna eli itselleni luontaisimpaan ja mielekkäimpään olotilaan. En aio enää koskaan parisuhteeseen.
Downshiftaus nuoresta asti. Olin rikkinäinen ja epävakaa. Sen verran älysin että saatan päästä itseni kanssa sopuun luopumalla tietyistä ulkoisista tavoitteista. Oikeastaan oli pakkokin: joko elää koko elämä hajalla tai edes yrittää saada omaan minuuteen tolkkua.
Koen onnistuneeni. Tämän ehjempi minun ei tarvitse olla. Tiedän silti tehneeni aika paljon hommia oman mielenterveyteni rakentamiseen. Älysin senkin ettei nuo vammani voi oieta kovin nopeasti. Elin vuosia ja vuosia täydessä toivottomuudessa, alistuneena olemaan järjetön romu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoja vastauksia. Itsekin huomannut tuon hiljentymisen merkityksen. - Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko tähän koko käsitteeseen jostain todellisesta itsestä jonka jonain ajankohtana löytää. Minussa, kuten kaikissa ihmisissä, on monia puolia, ja ne kaikki ovat minua, vaikka ne ovatkin usein jopa ristiriitaisia keskenään. Erilaiset puolet korostuvat sitten elämäntilanteen mukaan. Ei ole mitään tarvetta yrittää tulla vain joksikin yhdenlaiseksi "todelliseksi itseksi", saa olla spontaanisti sellainen kuin kullakin hetkellä on. Ikää 49 enkä ole moisia todellisia itsejä kaivannut. Olen mikä olen, yhtenä hetkenä yhdenlainen, toisena toisenlainen, aina kuitenkin minä.
Tämä. Mulla on ollut kaikenlaisia vaiheita. Yhdessä vaiheessa halusin downshiftata ja asua maalla ja elää lähes erakkona. Sitten tuli kaipuu muuhun, opiskelin itselleni tutkinnon ja aloin luoda uraa, asuin ulkomaillakin. Nelikymppisenä tuli kaipuu saada sittenkin lapsi ja parisuhde ja toteutin tämän. Nyt on taas ura- ja ekstroverttivaihde päällä. Mutta silti minussa on myös se hiljaisuuserakkopuoli, eikä kumpikaan niistä ole aidompi tai epäaidompi minä, ei enemmän sisäänpäin ja hiljaisuuteen suuntautuva eikä enemmän ulkomaailmassa rakenteluun ja ihmisiin suuntautuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain mahdollisuuden tehdä rikoksia joista ei voi jäädä kiinni.
Niin löytää itsensä
Tai siis tuo todellisen itsensä lähemmäs itseänsä. Oletko varma siitä että et voi jäädä kiinni koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina oma itseni. Vaikea vastata kysymykseen koska jo vastauksista pääteltynä asiaa voi tulkita monin eri tavoin.
Meditointi, self-help kirjallisuus, alat tekemään niitä asioita mitä haluat välittämättä muiden mielipiteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsinyt itseäni, mutta tunsin jo nuorena, etten sovi ns. 'muottiin' synnyinpaikkakunnallani.
Sitten kun muutin toiselle puolelle Suomea ja tuttu heimokulttuuri ja sukulaiset jäivät taakse, aloin vähitellen tuntea kuka oikeasti olen. Siihen asti olin mennyt tutun virran mukana. Jos en olisi lähtenyt, olisin erilainen ihminen kuin nyt olen ja ehkä levottomampi.
Uudella paikkakunnalla en samaistunut muihin ihmisiin, vaan tutustuin hiljaisuudessa itseeni. En tehnyt sitä tarkoituksella, vaan se tapahtui vähitellen, koska oli vapaus ajatella ja toimia omalla tavalla ilman tuttujen ihmisten odotuksia ja ennakkokäsityksiä. Elintavat ovat muuttuneet ja koen sisäistä rauhaa, jota myös usko on vahvistanut.
Äitini sanoi viimeisenä elinvuotenaan: 'en ole koskaan sinua tuntenut', koska hänkin näki viimein todellisen minäni.
Näiden vuosien aikana tapahtui monia erilaisia elämänvaiheita, mutta ne ovat eri asia kuin sisäinen itsensä tunteminen.
Sain mahdollisuuden tehdä rikoksia joista ei voi jäädä kiinni.
Niin löytää itsensä