Voisitko antaa anteeksi vanhempiesi alkoholismin jos kuitenkin ovat vieneet matkoille/vietetty pyhät yhdessä? Ovat olleet rakastavaisia. Lue

Tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, että olen ollut niin vihainen ja surullinen vanhempien alkoholismista. Olen ollut niin valtavan ahdistunut siitä asiasta ja se on määritellyt valitettavasti identiteettini. Välillä olen unohtanut ja jatkanut elämääni mutta välillä kun traumat tulevat pinnalle niin siinä samalla aktivoituu myös tuo hirveä tunneskaala alkoholismia kohtaan. 

Haluan kuitenkin itseni takia unohtaa ja tasata kaiken. Haluan antaa anteeksi ja jatkaa omaa elämääni. Haluan nähdä hyvä ja ymmärtää. 

Olen paljon ymmärtänytkin ja kasvanut kiltiksi ihmiseksi. 

Huoli on ollut suuri kun ovat juoneet. Muistan jo pienenä pelänneeni, että jotain sattuu pahasti kohta kun juovat niin paljon ja se huoli kantoi aina. Toinen kuoli vuoden sisällä juuri alkoholismin aiheuttamaan sairauteen ja toinen jatkaa juomistaan. 

Tuntuu kuitenkin itsekkäältä tunteilla asiasta. Hehän ovat vieneet meitä lapsena kylpylälomille, hienoja pyhiä vietetty yhdessä (välillä tosin menneet penkin alle juomisen vuoksi). Ovat ostaneet lahjoja, muistaneet syntymäpäivät, kertoneet rakastavansa. Soitelleet, pitäneet huolta ja yhteyttä. 

He ovat yrittäneet parhaansa vaikkakin se juominen oli runsasta ja vaikutti paljon koko perheeseen. Oli paljon draamaa ja vaarallisia tilanteita. 

Silti meitä on rakastettu. Miten tämän oikein sisäistäisi päässään? Haluan vain ja ainoastaan päästää irti. En enää ylianalysoida, en surra, en vihata, en kärsiä tästä. Haluan vain vapauteen.