Keskenmeno tapahtui tänään omalle kohdalleni

mutta samalla haluan muistuttaa sinua jo olemassa olevasta lapsesta, olet varmasti hänestä kiitollisempi kuin koskaan aikaisemmin...



Itse koin keskenmenon myös tässä ihan vasta, itseasiassa kaikki alkoi 24.2 kun oli rv5+5. Tämä oli samoin kuin teillä, toinen raskaus... MUtta meillä ei ole sitä esikoistakaan.. Hänetkin meiltä otettiin pois. Menetimme esikoisen rv21+5 ja nyt tämän toisen rakkaamme rv5+5



En uskalla enää edes yrittää.. Kumpa olisi edes toivoa että voisin tulla luonnollisesti raskaaksi, mutta se on hyvin hyvin epätodennäköistä... Lapsettomuushoidoilla molemmat raskaudet on aikaan saatu...



Halusin vain muistuttaa että aina on olemassa joku jolla asiat on vielä huonommin, tässä tapauksessa se olen minä...



Voimia sinulle ja jaksamista...

Kovasti voimia sinulle!

Sure niin kauan kuin surettaa ja itke niin paljon kuin itkettää. Vain ajan kanssa helpottaa. Siltä musta tuntui mutta kyllä sitten vähitellen helpottaakin.

Se satuttaa aina yhtä paljon, kun tapahtuu jotain noin kamalaa. Vaikka se on sattunut omalle kohdallenikin jo kolme kertaa (ei onneksi peräkkäin), niin yhtä pahalta se tuntui joka kerta. Ainoat mitkä auttaa on itku ja asiasta jotain tietävien kanssa keskustelu. Tai ainakin omalla kohdallani niin kävi. Jaksamista teille ja olen todennut viime aikoina, että paistaa se aurinkokin risukasaan jonain päivänä!

Ja kiitos rohkaisevista sanoista! Kyllä itsekin uskon, että se aurinko sieltä vielä alkaa paistaa. Kun aika on tehnyt tehtävänsä, niin pian sitä taas ollaan uhmaamassa kohtaloa ja yrittämässä raskautumista uudelleen... :)



t. Liljakukka

Kirjoittelen taas tänne itse aloittamani ketjun perään kun ei ole ketään kuuntelijoita lähellä.



Olo on kerta kaikkiaan surkea. Sain siis km:n sunnuntaina ja maanantaina kunto muuttui nopeasti huonoksi. Siitä sitten neuvolan lähetteellä sairaalaan ja neljän tunnin odotusjonoon päivystykseen naistentautipoliklinikalle. No, hemoglobiini oli alhaalla, mutta ei muuta hätää. Kohtu oli kuulemma melkein tyhjentynyt, sain ajan kontrolliin kahden viikon päästä, jossa tarkistetaan täydellinen tyhjentyminen.



Nyt vatsa ja selkä ovat niin kipeät, että välillä tuntuu etten pysty edes hoitamaan 1,5 vuotiasta esikoistamme tai kotiaskareita. Särkylääkkeellä saa terävimmän kärjen kivusta pois, mutta vointi on silti kurja. Lisäksi tietty masentaa itse keskenmeno, vaikka välillä tuntuukin ettei koko juttu ole edes totta. Ihan kuin välillä unohtaisi ettei meille nyt olekaan tulossa vauvaa, ja sitten kun todellisuus taas muistuu mieleen, valtaa alakulo.



En ole päässyt puhumaan asiasta kunnolla edes mieheni kanssa sillä perhepiirissä sattui toinenkin ikävä asia samana viikonloppuna km:n kanssa: apille tuli ero vaimostaan. Nyt appiukko yöpyy meidän nurkissa koska kotonaan hän ei voi olla. Tästä syystä en ole saanut oikein yksityisyyttä puhua mieheni kanssa keskenmenostamme ja se harmittaa ja suruttaa. Ja ahdistaa ja masentaa.



Mutta onneksi voin kirjoittaa tänne. Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen!



t. Liljakukka

täällä kohtalotoveri - meille se sattui kaksi viikkoa sitten, rv 13, mutta sikiö vastasi rv 9:ää. Keskeytynyt keskenmeno, lääkkeellinen tyhjennys. Juuri olin hankkinut uusia äitiysvaatteita ja olimme jo pitkällä suunnitelmissa. Samoin emme mekään olisi omalle kohdalle voineet tuota kuvitella.



Toivottavasti voit puhua miehesi kanssa vaikka ilta-aikaan nukkumaanmennessä asiasta - itseäni helpotti miehen kanssa puhuminen eniten, sillä hänelle saattoi sanoa kaikkein rankimmatkin jutut ja mietteet. Entä sisko tai äiti? Itselläni ei siskoja, mutta äidin ja isän kanssa tuli puhuttua myös, kun olivat apuna toipumisen alkupäivinä. Minäkin saan edelleen kertoa suru-uutista, sillä raskaudestani kysytään edelleen ja masu on kovin pulskassa kunnossa.



Oma vointi oli pahin ensimmäiset ehkä 5 päivää, mutta sitten alkoi näkökulmaa löytyä: hyvä, että keskeytyi niin alussa, kuuluu luonnon asioihin, en ole ainoa, mitään en olisi voinut asialle itse jne.



Nyt parin viikon aikana asia on jo mielessä hyvällä mallilla ja miehen kanssa meillä on hyvä olla - odotamme, että saamme yrittää uudelleen. Ennestään meillä on yksi yhteinen poika, 1 v 5 kk. Minulla ennestään 6-vuotias tyttö. Pojan tekeminen kesti vuoden ja tuo keskenmennyt alkoi 5 kk:n yrittämisen jälkeen. Käsittääkseni monet tulevat raskaaksi km:n jälkeen heti ekasta kierrosta, joten ihmetellään, miten meidän käy :) Tietty sitten meneekin toista vuotta tai jotain :P Nooh, katsotaan, mitä elämä antaa ja positiivisella mielellä, niin tärppää helpommin :)



Hyvää, joka päivä parempaa vointia sinulle!

t. ailuk

Kiitos vastauksestasi! Ja ihanaa että teillä menee jo paremmin, positiivista näkemystäkin tuntuu löytyvän :) Kyllä sitä täältäkin sitten alkaa löytyä kun aika on oikea.



Eilen vielä epäilin että uskaltaako tässä enää yrittää uutta raskautta, mutta tänään kävinkin ostamassa uuden raskaustestin valmiiksi kaappiin odottamaan... Eiköhän me siis lähdetä uuteen yritykseen vielä jonain päivänä.



Kyllä tosiaan täytyy yrittää löytää yhteinen yksityinen aika mieheni kanssa ja saada puhuttua. Eilen illalla jo vähän supisimme menetyksestämme vällyjen välissä, mutta hän pääsi nukkumaan vasta niin myöhään että juttu jäi varsin lyhyeksi. Ehkäpä keskustelu onnistuu huomenna paremmin kun olemme lähdössä yhteiselle työkeikalle illaksi.



Huh. Kaipa tässä on vaan suunnattava katse eteenpäin. Kohta kivut varmaan hellittävät ja sitten onkin varmasti jo helpompi hymyillä.



t. Liljakukka

Voi masennus... Just kun aloin taas olla sitä mieltä että kaikki järjestyy, elämä laittaa lisää kapuloita rattaisiin.



Olin tiistaina kontrollikäynnillä naistentautipolilla ja lääkäri sanoi kohdun olevan epäselvä eli ei täysin tyhjentynyt. Ultrakuvaa tuli pällistelemään sitten vielä erikoislääkärikin ja yhdessä he olivat sitä mieltä että ei nyt kuitenkaan lähdetä kaavintaan. Sain uuden kontrolliajan, kahden kuukauden päähän.



Samalla kertaa vasemmasta munasarjasta löytyi kuuden sentin kysta. " Ei mitään hätää" , vakuuttivat lääkärit ja lähettivät mut verikokeeseen. Tänään sairaalasta soitettiin, että verikokeessa ilmeni ettei kysta olekaan pelkkä kysta vaan endometriooma. Mulla on siis endometrioosi, jonka takia mulle on kehittynyt endometrioomatuumori munasarjoihin.



Endometriooma tekee raskaaksi tulemisen epätodennäköiseksi, mutta " ei hätää" , sanoivat taas lääkärit, endometriooma leikataan pois. Nyt olen siis leikkausjonossa. Leikkauksen jälkeen tilanteen pitäisi olla taas normaali. Ainakin niin kauan kunnes endometrioosi aiheuttaa uuden tuumorin ties minne.



Jos vielä joku tuttu (tai tuntematon) sanoo että " kurja juttu, mutta hyvä kun havaittiin tässä vaiheessa" , niin minä kyllä tinttaan päin näköä. Nyt ei löydy enää yhtään positiivista asennoitumista, ei sitten mihinkään. Just nyt oon sitä mieltä että siinä ei ole mitään hyvää että sain kärsiä keskenmenon ja että mulla on endometrioosi. Ja mulla, kuten kaikilla muillakin samanlaista kokeneilla, on täysi oikeus olla surullisia ja vihaisia.



Voi masennuksen masennus, kyllä voi ottaa päähän...



t. Liljakukka

Tuohan se vasta positiivista oli, että olet jo ostanut uuden raskaustestin :)) Pitääpä meillekin hankkia, vaikka ei tässä ihan vähään aikaan vielä päästä lähelle. Jälkivuotoa on edelleen, pitää saada se negatiivinen raskaustestin tulos ja yhdet kuukautiset tulemaan. Sitten kai yritetään, tai paremminkin nyt on ajatuksena, ettei niin kauheasti yritetä, vaan ollaan vaan lähekkäin =)



Noista kivuista. Minulla oli vain vähän kuukautiskipujen kaltaisia pikkukiristyksiä juuri ennen tyhjentymistä sairaalassa. Sitten ei mitään, joten yllätyin ihan. Vuotokin on nyt lähes kolmen viikon päästä tuosta minimaalista, hyvä jos mitään pientä viirua tulee puolessa päivässä, vain beigeä valkovuotoa siis enää. Mukavaa sekin. Toivottavasti testi parin viikon päästä on sitten negatiivinen, että kaikki on tullut pois.



Kevyttä vaateasiaa vielä. Kävin kaupungilla etsimässä paitoja, jotka olisivat eduksi vatsakumpuni kanssa, mutten löytänyt, vaikka avoimin mielin etsin ja sovittelin. Peruspaitiksia oli kyllä, mutta kivoja tunikoita, joissa olisi ollut jotain erikoista ei löytynyt. Vatsani näyttää edelleen hyvin raskaalta, sillä en ole palautunut aiemmastakaan raskaudesta. Jo ennen tuota keskenmennyttä raskautta näytti siltä, että olin raskaana ja nyt en haluaisi kovin raskaalta näyttää... Nooh, pieni painonhallintakuuri menossa niin kauan, kunnes olen uudelleen raskaana. Jospa se tästä. Paraikaakin pitäisi tietysti olla jumppaamassa... Vielä pitää kertoa, että positiivista mieltä riittää: kivointa oli katsella äitiys- ja imetyspaitoja :) Kyllä niillekin vielä käyttöä löytyy.



Uusia, parempia päiviä toivotellen

ailuk