Saako hautajaisissa nauraa?
Kommentit (40)
Ei todellakaan saa. Hautajaisissa surraan poismennyttä, siihen ei nauru kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan saa. Hautajaisissa surraan poismennyttä, siihen ei nauru kuulu.
Hautajaisissa muistellaan pois mennyttä, siellä myös nauretaan välillä.
Yllättyisin jos joku hihittelisi kirkossa siunaustilaisuudessa.
Mutta kun hautasimme isäni, oli muistopuheissa paljon hauskoja ja iloisia muistoja. Ainakin minä nauroin.
Siunaustilaisuudessa ollaan hillitysti, muistotilaisuudessa voi nauraakin.
Tarkoitat ilmeisesti kirkossa/kappelissa? Eilen just olin saattotilaisuudessa jossa ei siis ollut pappia vaan lähiystävä piti puheen, kertoi hauskoja muistoja, kyllä niille naurahdeltiin. Ei nyt mitään röhönaurua ja sketsejä sentään. Riippuu kai paljon hautajaisväestä ja millainen tyyppi vainaja on ollut.
Muistotilaisuushan sitten on vapaamuotoisempi.
Riippu vainajasta. Muistotilaisuudessa voi nauru raikaakin jos muistellaan vainajan tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan saa. Hautajaisissa surraan poismennyttä, siihen ei nauru kuulu.
Hautajaisissa muistellaan pois mennyttä, siellä myös nauretaan välillä.
Meillä aina perheen/suvun hautajaisissa nauretaan kun muistellaan edesmennyttä. Ihania yhteisiä hetkiä joihin liittyy hupia. Itse siunaustilaisuudessa on kyynelten vuoro mutta muistotilaisuudessa kaikenlaisia tunteita enemmän.
Karjalaisessa hautajaisissa on soveliasta puhua elävästi ja nauraa muistotilaisuudessa. Kirkossa ja hautaanlaskussa ollaan hillitysti.
Isovanhempani uurnanlaskutilaisuudessa huumoria oli aivan kuten ennenkin. Isovanhemman lapset, eli minun vanhempani ja hänen sisaruksensa juttelivat ihan rennosti ja vitsailivat. Isovanhempi oli todella rento ja huumorintajuinen itsekin, joten ei olisi asiasta todellakaan pahastunut.
Yhden muistokahvittelun muistan ajalta, kun olin ihan lapsi vielä. Hämmennyin, kun siellä vain rennosti syötiin ja naureskeltiin. Nykyään ymmärrän, että ei nauraminen tarkoita, etteikö surisi. Ja jos esim. vainajan sisarus tai lapsi naureskelee, niin hän varmasti tietää ettei se loukkaisi vainajaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden muistokahvittelun muistan ajalta, kun olin ihan lapsi vielä. Hämmennyin, kun siellä vain rennosti syötiin ja naureskeltiin. Nykyään ymmärrän, että eir0 nauraminen tarkoita, etteikö surisi. Ja jos esim. vainajan sisarus tai lapsi naureskelee, niin hän varmasti tietää ettei se loukkaisi vainajaa.
Tai no olin teini, mutta tavallaan lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisessa hautajaisissa on soveliasta puhua elävästi ja nauraa muistotilaisuudessa. Kirkossa ja hautaanlaskussa ollaan hillitysti.
Oikeasti karjalalaiset surevat, mutta elämä jatkuu. Hautajaisissa näkee monesti sukulaisia, joita ei muuten kohtaa. Pitää päivittää kuulumiset. Samalla saatetaan muistella hauskoja juttuja vainajasta.
Joku omainen voi olla tosi ahdistunut ja hajoamisen partaalla, että vaikea olla edes tilaisuudessa. Ehkä siksi nauru ei ole hyvä asia. On mahdollista että ei voi tulla edes paikalle ahdistuksen vuoksi. En tiedä ymmärtääkö joku tätä, mutta noin se vaan on.
Kiellän synkistelemästä hautajaisissani.
Luultavasti saa, mutta ainakin minusta hautajaiset ovat niin masentava tilaisuus, että aina on vain itkettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Joku omainen voi olla tosi ahdistunut ja hajoamisen partaalla, että vaikea olla edes tilaisuudessa. Ehkä siksi nauru ei ole hyvä asia. On mahdollista että ei voi tulla edes paikalle ahdistuksen vuoksi. En tiedä ymmärtääkö joku tätä, mutta noin se vaan on.
Minut pistettiin lukemaan adresseja ja pitämään puhe hautajaisissa. Tuo onnistui. Vaikeampaa oli viedä kukat arkun viereen ja lukea runolauseet.
Minun tilaisuudessa saa tehdä mitä lystää. Pitäkää vaikka orgiat. Olenhan kuollut niin ei kiinnosta pätkääkään.
Minulla ei todennäköisesti ole edes viisikymppisbileitä. Kuka edes tulisi hautajaisiini?
Eipä paljon enään vainajia kunnioiteta jos hautajaisissakin pitää saada nauraa ja ilakoida.
Kaipa jos ei voi pidättää. Mutta jos räkättää ja kääkättää, olisi ehkä parempi siirtyä ulos tai eri huoneeseen ovi kiinni. Ja sanoa syy miksi.