Saako omasta puolisostaan vielä vuosienkin jälkeen puhua kuin nuorena vastarakastuneena?

Kuitenkin tuntuu että niin monella menee niin huonosti, tai sitten yksikin epäkohta tuntuu niin suurelta ongelmalta, että tällainen kehuskelu aiheuttaa vaan joko kateutta tai sitten todelista epätoivoa ja masennusta.

ihmissuhteelleen voi tehdä paljon ihan tietoisilla valinnoilla, ajattelunsa muuttamisella ja käytännön " työllä" .



Itse olen ollut " vasta" viitisen vuotta mieheni kanssa, mutta huuma ei ole laskenut. Kehun kyllä miestäni jatkuvasti. Niin hänelle kuin ystävillenikin. Koskettelemme toisiamme, halailemme, pusuttelemme jne. aina ja avoimesti. Ehkä tämä ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta se on sitten heidän ongelmansa (emme siis mitenkään tökerösti lääpi toisiamme julkisesti, ja toki otamme huomioon ajan paikan ja seuran hellyydenosoituksissamme). Suurin osa ystävistäni kuitenkin ihan avoimesti tunnustaa " ihailevansa" meitä ja meidän suhdetta. Haluaisin jopa ajatella antaneemme inspiraatiota muutamalle ystäväpariskunnalle suhteiden hoitamisessa.



Toivon totisesti, että suhteemme pysyy yhtä hyvänä jatkossakin. Sen tiedän ainakin, että olen valmis näkemään asian eteen todella paljon vaivaa, siinä vaiheessa jos suhteessa alkaa mennä huonosti. Ja senkin tiedän, että huonossa suhteessa (joka ei siis vaivalla ja työlläkään parane) en suostu olemaan. Oma ihanteeni on vanhempieni ja toisaalta tätini ja hänen miehensä suhde. Vanhempani ovat kuusikymppisiä tätini miehineen jo yli seitsemänkymppisiä. Ja edelleen he tuntuvat olevan toistensa lumoissa. He halailevat, pussailevat, sanovat kauniita asioita toisistaan ihan avoimesti. Tätini esim. meikkaa ja laittaa tukkansa joka päivä näin eläkeläisenäkin, ja hänen miehensä kehuu aina hänen ulkonäköään; täti myhäilee hyvillään. He ovat välillä kuin teinejä =).

Tosi jotenkin vaan meidän piireissä parisuhde saa olla tasaista arkea tai täyttä helvettiä. Pienestäkin asiasta on lupa tehdä suuri ongelma, ei kuitenkaan suurta ilon aihetta. Se on lapsellista ja typerää. Eli meillä menee niin että kun on onni on, se kätkettäköön. Tosin alkaa jo lähes aina kyllästyttää se muiden oman puolison haukkuminen.

kun nyt vielä useamman vuoden ja kahden yhteisen lapsen jälkeen mä silmät oistaen höpötän miehestäni :)

Minulla on ihana mies. Kyllähän meilläkin välillä riidellään, mutta meillä on hyvä olla. Halia ja pusia ja köllötellä peiton alla. Jos jotakuta meidän onni ärsyttää niin tukehtukoon kateuteensa sitten. Ei mekään kuitenkaan käyttäydytä muiden läsnäollessa niin, että kiusaantua tarvitsisi. Onneksi mun elämässä on enimmäkseen niitä ihmisiä jotka ovat onnellisia puolestani :)

... mutta jos toinen kertoo omasta parisuhteestaan että ei mene hyvin mies ei ymmärrä yms. Niin minusta ei ole soveliasta alkaa kehumaan omaa parisuhdettaan ja miestää tyyliin minun mies se katsoo mua vieläkin sillä lailla kuin alussa ja seksi on ihanaa, onneksi meillä ei ole tollaisia ongelmia tai meidän suhteessa ei ole tollaisia ongelmia jne.

Ei silloin tarvi myöskään alkaa haukkumaan omaa miestään mutta ei myöskään ylistämään. että tilanteen mukaan.



Kyllä mä kavereitteni kanssa puin joskus parisuhdettani ja jos mennee huonosti niin silloin ei kyllä kiinnosta kuulla kuinka ihanaa niillä muilla menee.

Mutta onneksi on toisenkinlaista ja silloin keskustellaan hyvistä asioita parisuhteissamme ja kehumme miehiämme. Jos jotain negatiivista sanomme omasta miehestä niin sekin silloin tulee huumorilla ja nauramme yhdessä. Mutta silloin kaikilla täytyy olla hyvin asiat ja hyvä henki päällä eikä niin että olisi maansa myynyt.