Lokakuisia 07 huhuilen

Pari päivää sitten tehtiin testi ja hyvältä näytti. Ei todellakaan odotettu, että tärppäisi heti, toisella kierrolla. Ikää on ihan justiinsa 35 ja joskus on tehty abortti. Siten ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä. Oireina on ollut mieletöntä väsymystä, hampaat tuntuu koko ajan likaisilta, rinnat on arat ja kasvaneet, mikä hieman ikävää, kun on pienirintaisena tottunut elämään helppoa elämää. Lokakuun alkuun on tähtäys, toivotaan että sinne asti menee. Aina ajateltiin, että paras kuukausi olisi juuri lokakuu. Syksyllä ihanaa aikaa olla kotona.



Itse harrastan melkoisen aktiivisesti liikuntaa, en oikein tiedä miten siihen suhtautua. Melkoisen rajujakin lajeja harrastan, pitäisikö ne jo jättää vai onko millään vielä merkitystä?



12.2. on onneksi jo 1,5 h neuvola aika, jonne molemmat ollaan menossa saamaan oppia.

Hieman tuon plussaamisen jälkeen on tullut mieleen, että miten tästä selviää ja kaiken vastuun jaksaa. Me ollaan kuitenkin jo 35 ja 37, itsenäiseen ja vapaaseen elämään totuttu. Onko muut miettinyt vastaavaa? Onko ihan normaalia pohdintaa, vai pitäisikö miettiä tarkemmin. Yhdessä jälkikasvua kyllä haluttiin alkaa yrittämään.

Huomasin juuri, et olin vahingossa laittanut edelliseen viestiin, että mulla menossa rv 5+6.. eli en ihan vielä siellä asti ole, nyt siis viisi viikkoa täynnä. =) Toiveajattelua varmaan, kun jännittää miten raskaus sujuu.

Viides raskausviikko alkamassa ja hirveä huoli päällä koko ajan, mutta ei kai sitä ikinä saa mitään jos ei uskallakaan :-)



Olen siis 36-v toista lasta odottava nainen pk-seudulta. Esikoinen on 3,5 vuotias. Kaksi haamua olen testannut ja siksi aion ristiä tämän alkion työnimeksi Aave. Viimeksi olin raskaana joulukuussa mutta sain km:n. Tuonkin takia olen aika varovaisella tuulella tämän raskauden suhteen. Saapa sitten nähdä miten käy. OIreita ainakin on (toisin kuin joulukuisessa raskaudessa), pahoinvointia, väsymystä ja rintojen arkuutta. Lisäksi alavatsaa vihloo välillä menkkamaisesti. Valkkarin tulokin on runsasta.



Oikein paljon onnea kaikille kanssasisarilleni!



Pahoittelut Lastwish :-)



terveisin Ykä ja Aave 4+0

huomasin edellisessä viestissä Pahoittelut Lastwish -kohdassa laittaneeni vääränlaisen hymiön, Anteeksi kovasti. Tarkoitus oli siis laittaa Pahoittelut Lastwish :-(((((((

Aivan ihana sää ulkona. Kävimme mieheni ja taaperomme kanssa pitkän kävely-/rattaissa nukkumislenkin, ja tuntui kuin melkein jokainen vastaantulija olisi hymyillyt. Hymyä on riittänyt itsellänikin, koska tein aamulla toisen raskaustestin, joka näytti taas plussaa. Viiva oli aika haalea, mutta kuten taisin kertoa, en esikoistani odottaessakaan saanut kuin haamuviivoja ja nyt meidän ¿haamumme¿ nukkuu päiväuniaan.



Tänne on tullut uusia mukaan. Kivaa :) Monet ovat esitelleet itsensä mukavasti, joten taidan tehdä sen vihdoin itsekin. Täytämme mieheni kanssa molemmat tänä vuonna 34 vuotta ja asumme pääkaupunkiseudulla. Kuten jo kerroin, on nyt viivana testissä näkynyt tulokas perheemme toinen lapsi. Esikoinen on reilun vuoden vanha.



Tanja34 kyselit siitä, mitenkähän lapsen kanssa jaksaa ¿vanhemmalla¿ iällä. Joskus mietin itsekin, että jaksaisinko esikoisen yhä toistuvien yöheräämisten kanssa paremmin, jos olisin hieman nuorempi. Toisaalta koen nyt olevani sopivassa iässä äidiksi. Esikoinen syntyi ollessani 32-vuotias. On varmasti ihan tavallista ja hyväkin pohtia elämänmuutoksia, joita lapsi tuo tullessaan. Koko elämä muuttuu kertaheitolla, mutta ainakin itse olen kokenut muutokset rikkautena.



Urheilusta taas: Muistaakseni kaikkea saa harrastaa aika pitkällekin, mutta toki ju-jutsu tai muut todella rankat lajit, joissa voi tulla iskuja vatsan alueelle, kannattaa ottaa varovasti. Neuvolaan soittaessa ja ekaa neuvola-aikaa varatessa on ehkä hyvä jutella asiasta.



Oli jännä lukea itse kunkin oireista. Mewen lapset vaikuttavat todella kultaisilta! Minulla ei ainakaan vielä ole väsymyksen ohella mitään oireita. Esikoista odottaessa oli sama juttu. En tietenkään tahdokaan pahaa oloa tms., mutta jään kyllä jostain paitsikin ;-)



Tulipas taas tarinoitua. Kovasti onnea kaikille uusille (siis meille jokaiselle) plussaajalle!



Ghigi (rv muuten jo 5 + jotain)

Tänä aamuna oli " varmistustestin" aika ja nyt oli tuli vaaleanpunaisen viivan sijaan tumma viiva. :) Ehkä ihan aavistuksen vaaleampi kuin kontrolliviiva, mutta hienosti oli muuttunut parissa päivässä tummemmaksi, vaikka testi ei ollut edes yhtä herkkä kuin edellinen. Kaipa sitä nyt pitäisi uskoa.



Iästä ja asuinpaikasta ovat monet kertoilleet, joten minäkin. Itse olen 23 ja ainakin äkkiseltään lukaisten tuntuu, että tämän porukan nuorimpia. Mies on pari vuotta vanhempi ja asustellaan pääkaupunkiseudulla. Ja ensimmäinen lapsi on siis tulossa.



Onnittelut ja tervetulotoivotukset uusille ja hyvin etenevää raskautta jokaiselle!

Eli ekaa kertaa tänne sivuille kirjoittelen. Eilen sain plussan juuri ennen kun piti baariin lähteä:) Vähän nyt rupes jännittämään

Eli siis ikää minulla on 20 ja miehelläni 24. Ja lapsi ihan suunniteltu juttu, nuoresta iästä huolimatta. Useampi vuosi lasta haaveiltu ja nyt kun minullakin opiskelut opiskeltu, oman talon rakennus toteuttamista vaille valmis ja hääkirkkokin varattu niin tuntui lapsensaanti oikealta ajankohdalta meille kahdelle monta vuotta vauvakuumeilleelle.



Huomenna ajattelin minäkin jo ensimmäistä neuvolaa varailla, jännittää :)) On niin mahdottoman epäuskoinen olo vieläkin kun meillä kumminkin on yli vuosi yritystä tässä ollut ja melkeinpä toivostakin välillä luovuttu. Mutta täytyy pitää peukkuja pystyssä että kaikki menee hyvin! :)

Olipa kiva lukea viestejänne. Minäkin olen kovin epäuskoinen olotilastani, kaikki on niin alussa, välillä tulee vaaleanpunaisia/ -sinisiä ihania ajatuksia ja taas toisaalta pelottaa kaikki mahdollinen...



Tämä on kolmas raskauteni, pojat -03 ja -05. Olen ollut hieman pahoinvoiva, väsyneempi kuin normaalisti ja viluinen.



Tsemppiä kaikille!



-P-