Miksi jotkut pääsee elämässä niin helpolla?
Elämä samaa ja yhtä pumpulia eivätkä koe koskaan oikeita vastoinkäymisiä ja silti valittavat pikku jutuista.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Helpolla päässeellä on syytä valittaa pienistä, kun ei ymmärrä isompien aiheiden olemassa olosta.
Mutta on olemassa yksi asia. Jos kaikki on olosuhteiden myötä tullut turvallisesti ympärille. Kantinkivien murtuessa pettymyksen siedon kyky on olematon. Sitä ei ole koettu eikä nähty pienissäkään asioissa. Se voi murtaa kaiken. Mutta sen voi korjata. Yksilö tasolla kukanenkin tavallaan.
Minulla oli tällainen tapaus, jonka eteen vanhemmat tekivät kaikkensa niin taloudellisesti kuin sivistyksen ja kotikasvatuksen saralla. Sitten hän mursi jalkansa ja olin viikkoja hänen tukenaan puhelimessa, vaikka minulla oli pieniä lapsia.
Myöhemmin minä sairastuin syöpään ja kerroin hänelle siitä puhelimessa. Hän löi sanaakaan sanomatta luurin korvaan. No, siinä se vuosien ystävyssuhteen vahvuus tuli sitten koeteltua. Aluksi pahoitin tempusta mieleni. Sen jälkeen uudelleen ajateltuani ymmärsin, että hän olisi reagoinut samalla tavalla mihin muuhunkin vähemmän nättiin vastoinkäymiseen elämässäni.
Eli parempi, että emme ole tekemisissä. Haluan ystävyyssuhteitani vastavuoroisuutta. Se, että olen lähtöisin duunariperheestä ei tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt olla hänelle ikuinen lohduttaja. En edes määkinyt tai itkenyt kun kerroin syövästä. Kerroin siksi, ettei ihmettele jos näkee minut peruukki päässä tai hiuksettomana.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä iskän prinsessoja joille on katettu kaikki valmiiksi ja opetettu että kyllä erikoislaatuinen olet. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun prinsessa menee työelämään ja muut eivät pidä prinsessaa sen kummempana kuin muutkaan. Silloin prinsessa suuttuu, koska iskä oon opettanut että kyllä minä olen ainulaatuinen lumihiutale. Parisuhteissakin olettavat että mies on olemassa häntä varten eikä vastavuoroisuutta tarvitse olla. Sitten tulee ero ja prinsessa itkee isälleen joka sanoo, että paxka mies. Näin se jatkuu. Kotona pitäisi ihan rehellisesti sanoa, että hei, olet meille kaikki, mutta kukaan ei pidä sinua muualla kummempana. Mutta eihän prinsessan iskä sellaista tee. Seuraukset on sitten hajonneita parisuhteita ja kiukuttelua työpaikalla. Paasta tietenkin jos iskä tarjoaa myös työpaikan prinsessalle ettei mieli pahastu ja voi olla suuruuskuvitelmassa 🙂
Seen that.
Uhh, pahinta
Vierailija kirjoitti:
Helpolla päässeellä on syytä valittaa pienistä, kun ei ymmärrä isompien aiheiden olemassa olosta.
Mutta on olemassa yksi asia. Jos kaikki on olosuhteiden myötä tullut turvallisesti ympärille. Kantinkivien murtuessa pettymyksen siedon kyky on olematon. Sitä ei ole koettu eikä nähty pienissäkään asioissa. Se voi murtaa kaiken. Mutta sen voi korjata. Yksilö tasolla kukanenkin tavallaan.
Eihän ne erilaiset huolet tai valituksen aiheet sulje toisiaan pois yhtään mitenkään. Usein voi olla niinkin että niistä isommista syvällisemmistä asioista on vaikeampi puhua tai edes valittaa.
Mistä sinä muiden vaikeuksista tiedät.
Mulla on tuttavapiirissä 2 tällaistä Hannu Hanhea. Toinen joutui rattijuopon uhriksi ja toisen poika loukkaantui urheilussa.
Tuli ikävää kerralla paljon.
Jokaisella on huonoja ja hyviå päiviä. Toiset jää märehtimään, toiset jatkaa elämäänsä
Onhan niitä ihmisiä, jotka pääsevät helpolla. Siihen tarvitaan kolme asiaa:
1. Lähtökohtaisesti psyykkinen tai fyysinen terveys kunnossa (ts. geenit kohdallaan ja kohtuullisen hyvä kasvuympäristö)
2. Perheen tai suvun talous niin hyvässä kunnossa, ettei tarvitse ottaa lainaa asuntoon, pelätä työttömyyttä tms.
3. Tietty määrä hyvää tuuria, ettei itse tai lähipiiri joudu vakaviin onnettomuuksiin, rikoksen uhriksi tai sairastu vakavasti ennen vanhuutta.
Tunnen yhden tällaisen ihmisen, hän on ollut läheinen ystäväni lapsuudesta asti. Hän tässä juuri jokunen aika sitten totesi, että korona oli hänen elämänsä hankalin kokemus. Tämäkin lähinnä siksi, ettei hänellä ole ollut hankalia kokemuksia. Ei siihen koronaan kukaan läheinen kuollut tai edes sairastunut vakavasti, mutta sanoi, että ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että joku tiedossa oleva asia voisi uhata perheensä, lähisuvun tai hänen itsensä hyvinvointia. Sanoi, että se tunne saattoi olla ahdistusta, muttei ollut varma, koska ei ole sellaista aiemmin kokenut. Ikää hänellä nyt siis hieman yli 50.
Olen mielestäni päässyt elämässä helpolla. Tosin opiskelin hyvän ammatin ja tein todella paljon töitä. Mutta töihin panostaessani tiesin tekeväni näin, koska halusin itse sitä. Saavutin hyvän taloudellisen aseman ja kun sain tarpeekseni, lopetin työn tekemisen kokonaan.
Terveyteni on ollut ja on yllättävän hyvä.
Perhettä en koskaan perustanut, mutta en sitä tässä vaiheessa kaipaa. Nuoruuden sekoilujen jälkeen en ole kaivannut parisuhdetta. Olen yksin, mutta en tunne yksinäisyyden tunteita.
En kadehdi muita enkä halua elää muiden odotusten mukaista elämää. Tämä minun elämäni on sellaista kuin itse haluan.
Tiedänkin tällaisia miehen sukulaisissa. Tynnyrissä ja pumpulissa kasvaneita jokainen. Ainakin teeskentelevät että kaikki menee hyvin. Sairauksista ei keskustella, vaikka on syöpääkin. Kaikki menee niin ihanasti että voi että.
Tunnollisuus ja vakaus auttaa niitä pärjäämään, jotka eivät ole Hannu Hanhia. Tunnollinen hankkii koulutuksen, työn, parisuhteen ja pitää huolta terveydestään. Hoitaa ihmissuhteitaan. Hoitaa raha-asiansa.
Toisten elämän helppoudesta on aika vaikea tietää. Vaikka näyttäisi helpolta päälle päin niin ei se sitä välttämättä ole. Itselläni on varmaan elämä, joka on näyttänyt helpolta ulospäin, "kaikki on onnistunut". Taustalla kuitenkin lapsena sairastettu sairaus johon olisin voinut kuolla, elämän mittainen yksinäisyys, tunnekylmä lapsuus ja vanhemmat joilta ei ole yhtään tukea herunut, haasteet oman mielenterveyden kanssa. Hymy ei ole silti hyytynyt enkä kellekään ole vaikeuksistani kertonut. Olen vain tehnyt hemmetin paljon töitä jotta elämä rullaa eteenpäin kun sitä nyt minulle kuitenkin suotiin.
Millaisia ovat väärät vastoinkäymiset? Entä oikeat myötäkäymiset?
Ei pääse kukaan. Asenne voi tietysti olla erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnollisuus ja vakaus auttaa niitä pärjäämään, jotka eivät ole Hannu Hanhia. Tunnollinen hankkii koulutuksen, työn, parisuhteen ja pitää huolta terveydestään. Hoitaa ihmissuhteitaan. Hoitaa raha-asiansa.
Miksi parisuhde on muka pakko hankkia? Kaikki eivät edes viihdy toisten seurassa liian pitkää aikaa, vaikka olisi kuinka ihan ihminen kyseessä. Aiemmin täällä oli väittämä, että on epänormaalia kun löytää tulevan puolisonsa vasta lukion jälkeen ja saa lapsi vasta jatko-opintojen jälkeen jos on lapsia saadakseen. Älyttömiä paineita lataatte etenkin palstan nuorien lukijoiden harteille.
Vierailija kirjoitti:
Toisten elämän helppoudesta on aika vaikea tietää. Vaikka näyttäisi helpolta päälle päin niin ei se sitä välttämättä ole. Itselläni on varmaan elämä, joka on näyttänyt helpolta ulospäin, "kaikki on onnistunut". Taustalla kuitenkin lapsena sairastettu sairaus johon olisin voinut kuolla, elämän mittainen yksinäisyys, tunnekylmä lapsuus ja vanhemmat joilta ei ole yhtään tukea herunut, haasteet oman mielenterveyden kanssa. Hymy ei ole silti hyytynyt enkä kellekään ole vaikeuksistani kertonut. Olen vain tehnyt hemmetin paljon töitä jotta elämä rullaa eteenpäin kun sitä nyt minulle kuitenkin suotiin.
Mulla menee myös ulkoapäin katsottuna oikein hyvin. Fyysinen terveys, ihmissuhteet, opiskelut, työt, talous, harrastukset jne. on oikein mukavaa luettavaa. Se mitä ei näy päälle, on mielenterveyden ongelma, jonka kanssa on täytynyt taistella koko elämä. Hoitoja on kokeiltu useita, nyt homma pysyy jotenkin kuosissa kahden lääkkeen yhdistelmällä ja terapiassa olen käynyt elämässäni ihan hemmetin paljon (tavoitteena on ollut jotenkin hyväksyä asia ja oppia edes vähän paremmin tulemaan toimeen tämän sairauden kanssa). Välillä lääkkeitä on joutunut säätämään ja kun aivokemian kanssa käydään pelaamaan, voi olo olla ihan helvetillinen ennen kuin lääkkeeseen tottuu ja ne positiiviset vaikutukset tulevat. Silloin saattaa joutua makaamaan sängyssä viikon, välillä oksentaen, ja toivoa että kohta helpottaisi edes vähän. Lääkkeistä huolimatta välillä on sellaisia aikoja (yleensä kestää viikon tai pari), että jaksan just käydä töissä, mutta muu elämä täytyy laittaa telakalle, kun työpäivän jälkeen täytyy nukkua 14 tuntia, jotta seuraavasta työpäivästä selviää.
Kaikki ei kerro kaikista vastoinkäymisistä joten et voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ei pääse kukaan. Asenne voi tietysti olla erilainen.
Asenteeseen vaikuttaa paljon ihmisen tausta. Jos taustalla on paljon vastoinkäymisiä ja muuta pahaa, saattaa olla vaikea kestää uusia ikäviä asioita. Silloin on paljon herkemmällä. Jos taas on päässyt suht vähällä, huomattavasti helpompi päästä yli. Siksi traumataustalla elämä on hankalaa.
Jokainen tyylillään. Ihmetyttää kyllä miksi joillekin kertyy elämässä niin paljon pahoja asioita, vaikkei itse niitä hankkisi. Toiset taas selviävät pienillä naarmuilla.
On tahallaan luotu illuusio että voi rahallisesti menestyä merkittävästi. Rikkaiden juoni jolla saadaan ihmiset myymään vapaa-aikansa ja parhaat elinvuotensa systeemille. Esim piensijoittajista 90% menettää rahansa. Luokkaretken voi tehdä velalla mutta yleensä se tuhoaa elämän kun siitä tulee pelkkää velkaorjuutta jonkun naurettavan neukkukuution takia. On jo viety mahdollisuus työllistyä jos jää työttömäksi tuomalla lisää ja lisää työttömiä ulkomailta. Nyt poistetaan eläke.
Jokainen voi itse miettiä kun vaikeudet on liian isoja voitettaviksi että mitä se menestys itselle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnollisuus ja vakaus auttaa niitä pärjäämään, jotka eivät ole Hannu Hanhia. Tunnollinen hankkii koulutuksen, työn, parisuhteen ja pitää huolta terveydestään. Hoitaa ihmissuhteitaan. Hoitaa raha-asiansa.
Miksi parisuhde on muka pakko hankkia? Kaikki eivät edes viihdy toisten seurassa liian pitkää aikaa, vaikka olisi kuinka ihan ihminen kyseessä. Aiemmin täällä oli väittämä, että on epänormaalia kun löytää tulevan puolisonsa vasta lukion jälkeen ja saa lapsi vasta jatko-opintojen jälkeen jos on lapsia saadakseen. Älyttömiä paineita lataatte etenkin palstan nuorien lukijoiden harteille.
Koska jos ei ole parisuhdetta on sitten yksin, naisella se tarkoittaa lisääntymiskyvyn lakatessa 35 vuotiaana kun munasolut on kuolleet vaikeampaa löytyy ketään miestä.
Olen kasvanut turvallisessa kodissa, pysynyt erossa päihteistä ja tehnyt hyviä valintoja, jotka ovat johtaneet siihen, että pärjään hyvin elämässä. Lisäksi olen ollut onnekas terveyden suhteen. Saattaa näyttää helpolta muiden silmiin, mutta on minullakin omat murheeni, kuten jokaisella meistä.
Kenen tahansa elämä menee helpommin jos ei juopottele tai käytä muitakaan aineita, törsää rahaa joutavaan, ole riitainen ja hankala, eikä riko psyykeään huonoissa ihmissuhteissa. Moneen asiaan voi itse vaikuttaa, osa on myös ihan puhdasta tuuria.
Mielestäni en valita turhista, mutta toki voi tuntua pikkujutulta sellaisen korviin, jolla on elämässään vakavia vastoinkäymisiä.