Lue keskustelun säännöt.
voiko syömishäiriö tulla jotenkin alitajuisesti?
20.01.2007 |
hankala esittää asiaa...
Mutta siis ongelma tässä,
että ennen joulua alkoi ongelma että ruoan jälkeen alkaa usein hirveä yökkiminen, samanlailla kuin vatsataudissa.
Ja tulee oksennus. Tätä ei kuitenkaan tapahdu aina,
vaan välillä enemmän ja välillä esim viikko väliä ja sitten taas alkaa.
Mieheni on kolme vuotta psyykannut jatkuvasti minua että olen lihava,
syön liikaa ja läskiperse yms
Jatkuvasti hän vahtii mitä syön ja hokee että tuo menee suoraan perseesi jne.. (ja tosiaan siis mittani ovat 176cm/ 62kg)
ensin ajattelin että tämä on takaisinvirtausta tms, ja olen käynyt lääkärissäkin asiasta mutta sitten tuli mieleen että voinko vaan olla henkisesti jotenkin mukautunut hänen ajatukseensa tuosta lihavuudesta ja tuo aiheuttaisi sen??
Kenelläkään kokemusta?
Kommentit (15)
se on sairaus, johon kukaan tuskin haluaa sairastua tietoisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaan pelottaa tuo ero..
Muutin tänne paikkakunnalle hänen kanssaan ja kaikki sukulaiseni asuvat yli 200 km päässä.
Tosin minulla on vakituinen hyvä työpaikka ja ystäviä täällä,
mutta kuitenkin jotenkin kauhistuttaa yksin oleminen, vaikka se varmaan olisi kaikkein parasta itselleni.
Pitäisi kai selvittää mitä rahallista tukea saisin jos eroaisin, ilmeisesti jotain elatustukia ja asumistukea ainakin.
(naimisissa emme onneksi ole)
Vierailija:
.Pitäisi kai selvittää mitä rahallista tukea saisin jos eroaisin, ilmeisesti jotain elatustukia ja asumistukea ainakin.
(naimisissa emme onneksi ole)
no kai sitä aina rahallisesti jotenkin pärjäisi..
Mutta se on sit sen ajan murhe..
tukiasema - mielenterveys - bite, bulimiatestin nimellä menee.
Testaa itsesi. Mulle se antoi viittauksen syömishäiriöön, vaikka syön ihan normaalisti, joten mittasi suhtautumista ruokaan ja ruokailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löysin tänään kolmatta kertaa itseni vessasta oksentamasta, joten
alkaa olemaan jo itsellä huoli itsestäni.
Kerta kaikkiaan sapuskat vaan eivät pysy taas ollenkaan sisällä.
ap
Siis apua!!
Et kai sinä ap oikeasti usko, että olet lihava tms.???
Et ole, olet todella hoikka!
Mitä tuo tekeekään itsetunnollesi, kun miehesi puhuu tuollaisia? Ja todella ahdistavaa, jos joku kyylää mitä syöt jne!
Eroa ihmeessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla syömisongelmia seuraavissa tilanteissa
- puhkesi joskus lukiossa stressin takia. en vaan saanut mitään alas, eikä tehnyt mitään mieli.
- raskausaikana erittäin voimakkaan henkisen paineen vuoksi en siis syönyt ja sen lisäksi oksensin kolme kertaa päivässä. en usko sen olleen normaalia raskauspahoinvointia, koska esim kun olin viikon reissussa sukulaisten luona, en oksentanut kertaakaan. Kun reissun jälkeen olin ollut puoli tuntia kotona, siis ahdistavassa paikassa, oksensin taas. Eli pohjalla varmasti psyykkiset jutut.
- minulla allergian takia syöminen on vastenmielistä touhua. joudun katsomaan kelloa, että muistan syödä. (lapsi tuonut tähän rytmiin helpotusta.)
miehen kanssa tilanne nyt on mitä on..
eli siis mennyt aika huonosti pidempään,
hän on pettänyt yms ja en luota häneen.
Ja on tullut eroa ajateltua useammankin kerran,
koska jotenkin hänen seurassaan tuntuu että en voi luottaa häneen
enää koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis juuri tuollainen ahdistus voi olla pohjalla. enminäkään raskaana tahallaan ollut syömättä ja oksennellut. lapseni syntyikin lopulta pienikokoisena ja koko raskausajan minua vaivasi se, miksi en pysty syömään. pyysin apua, mutta ainut mitä neuvolassa tai lääkärissä sanottiin, oli " kyllähän sinun nyt täytyy ymmärtää, että sinun täytyy syödä" . ja tämä tosi fiksu neuvolantäti oli sitä mieltä, että juustoa ja jogurttia pitää syödä... ja minulla on maitoallergia...
ja jos pahenee pitää vissiin vierailla lääkärillä uudelleen..
tai sitten parantaa elämääni tekemällä se ero tuosta miehestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskun yrjöt lentää kun syönyt liikaa liittyy myös itse inhoon tms..muttein päivittäistä tai edes viikottaista.
jep. mua ainakin helpotti heti, kun jätin lapseni isän juuri pari kuukautta ennen lapsen syntymää. silloin oksentelukin väheni. tosin kävin ihan viikon sairaalassa syömistä opettelemassa pari viikkoa ennen la:ta. tuolta osin syöminen onkin jo kunnossa. kyllä ap tuo saattaa viestiä, että nyt ei ole kaikki kunnossa. tutki mieltäsi, mikä on huonosti, mikä ahdistaa, minkä haluasit muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan tuntuu ettei tässä suhteessa ole enää mitään pelastettavaa.
Lapsi on nyt kohta 4 v ja siis ainut lapsi.
Jotenkin tuntuisi että lapsellekin olisi parasta olla eri kattojen alla.
Oli miehen kanssa puhetta jossain kohtaa erossa ja hän koitti vielä kiristää sillä että saisi lapsen huoltajuuden yksin itselleen (jota en todellakaan usko enkä haluaisi asiasta riidellä)
Jotenkin mitta vaan täynnä jatkuvaa valehtelua ja pettämistä mitä tuo tekee koko ajan. Alkoi kun lapsi syntyi ja jatkuu koko ajan.
ap
Mulle tullu raskauden jälkeen joku ruumiinkuvan häiriö tmv, koen ja näen itseni jatkuvasti lihavana ja kömpelönä vaikka nykyään painan 9kg vähemmän kuin ennen raskautta - jolloin olin normaalipainon alarajoilla ja itseeni / ulkomuotooni tyytyväinen. Raskausaikana mässäsin ylettömästi, usein oksennukseen asti, painoakin tuli huikeat 19,5 kg. Olin tosi masentunut ja ahdistunut, koska mies lähti toisen mukaan jossain puolivälissä raskautta. No huono parisuhde se oli muutenkin, mies taipuvainen viinaan ja pettämään, eikä ois halunnu vauvaa alunperinkään, ehkäisy petti enkä sitten halunnut aborttia.
Mutta niin, raskauden jälkeen ei suhteeni ruokaan ole enää ollut normaali, joko olen pitkiä aikoja syömättä ja tosi vähillä kaloreilla tai sitten mässään holtittomasti esim puoli keksipakettia kerralla, ja tulee kauhea syyllisyys ja itseinho jälkeenpäin.