Ykshän on tietty hyvä tapa opettaa lapselle vastuuta, on ottaa lemmikkieläin
Mä muistan aikoinaan mä itse halusin aina lemmikkiä, mutta mun äiti ei koskaan suostunut ottamaan mitään. Nytkun tarkemmin ajattelee, sehän voisi olla ihan hyvä keino opettaa lapselle vastuuta.
Toki siinä täytyy myös ymmärtää se, että sitä lemmikkiä ei voi sitten vaan antaa pois jos lapsi kyllästyy.
Mut joo, toi on yks hyvä kanssa. Eläinhän antaa ehdotonta rakkautta ja vastuuta myös.
Kommentit (8)
En suosittele lapselle lemmikkiä.Mutta jos aikuinen on valmis ottamaan itselleen hoidettavakseen lemmikin, niin siinä sivussa voi lapsikin opetella vähän vastuuta siitä, mutta ei ennen 10 vuotiaana ole ehkä hyvä sekään.
Lapsi ei voi olla vastuussa lemmikistä.
Siinä pitää vanhemman/vanhempien sitten ottaa se päävastuu siitä lemmikistä. Lapsella se päävastuu ei voi olla.
Mm. mun kaveri sai lapsena marsun. Sen häkki oli aina törkyinen javesipullo tosi tyhjä ja sai hädintuskin ruokaakaan sen jälkeen kun kaveri siihen kyllästyi eikä vanhempansa hoitaneet marsua koska se on "tiinan (nimi muutettu) vastuulla".
Koiraa nyt ei ainakaan kannata hankkia.
Mikäs sinua estää nyt ottamasta lemmikkiä?
Minäkään äitinä en suostu ottamaan lemmikkiä. Jälkipolvi voi aikanaan ottaa omaan kotiinsa halutessaan. Minä en halua yhtään ylimääräistä huolta tai huolehdittavaa.
Lapsi ei ole koskaan vastuussa lemmikistä, vaan vastuu on vanhemmilla. Eli kun lapsi kyllästyy lemmikkiin niin lapsen "vastuukin" loppuu.
Mutta jos vanhempi itse ei ole valmis kantamaan sitä lopullista vastuuta siitä lemmikkieläimestä, sellaista ei oteta.