Miksi edelleen ahdistun jos näen kiusaajani? Miksi edelleen muistan peruskouluajan kuin eilisen mutta en aikaa sen jälkeen niin hyvin?
Kommentit (9)
Jotkut traumat jää koko iäksi ahdistamaan. Mullakin on sellaisia ja olen jo melko iäkäs. Anteeksi olen antanut, se on selvää, mutta keho muistaa. Monet kuolinvuoteellaan vielä muistaa ja puhuu traumoistaan ja itkee. Mä luotan siihen kuin Raamattu lupaa, meidän kaikki kyyneleet kuivataan ja pahat muistot häviää niin kauas kuin itä on lännestä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut traumat jää koko iäksi ahdistamaan. Mullakin on sellaisia ja olen jo melko iäkäs. Anteeksi olen antanut, se on selvää, mutta keho muistaa. Monet kuolinvuoteellaan vielä muistaa ja puhuu traumoistaan ja itkee. Mä luotan siihen kuin Raamattu lupaa, meidän kaikki kyyneleet kuivataan ja pahat muistot häviää niin kauas kuin itä on lännestä.
Miten se keho muistaa? Aivot ne muistaa? Keho unohtaa jos tulee Alzheimer
Koska olit luuseri jo koulussa ja olet sitä ikuisesti...
Kyllä kehokin muistaa. Sain rankasta koulukiusaamisesta / pahoinpitelystä PTSDn.
Tuo on jännä ilmiö. Itseäni ei ole varsinaisesti kiusattu mutta nekin muutamat negatiiviset kommentit ulkonäöstä (jotka periaatteessa ovat toki kiusaamista) muistan tarkasti. Muistan jokaisen sanamuodon ja lauseen, muistan koulun luokkahuoneen sijainnin tai jos oltiin ulkona. Muistan millaisella tuolilla kommentoija istui ja millaiset vaatteet hänellä oli. Vaikka on siis kyse ehkä vain 5 henkilöstä, jotka ovat tiettyä ulkonäköpiirrettäni arvostelleet. Mutta voin vain kuvitella millaista on jos on oikeasti kiusattu, päivittäin, viikosta ja kuukaudesta toiseen, jos näin pienestäkin asiasta jää todella vahva muistijälki, niin varmasti todellinen kiusaaminen jättää ihan kamalat traumat. On kyllä karmeaa.
Koska koulukiusaaminen on traumaattista.