Mun elämä on NIIN tylsää...

että näännyn tylsyyteen.

Kauheaa on herätä aamulla vaiherikkaiden unien jälkeen omaan todellisuuteen, missä ei tapahdu kuin korkeintaan harmeja.

Kaupassakäynnin lisäksi en tee enää mitään. Olen syrjäytynyt omasta elämästäni. Terveys reistailee, uni ei tule ilman lääkkeitä, ahdistaa.

Tänään yritin päästä puhumaan halustani saada tukihenkilö, "ystävä", että olisi edes joku ihmiskontakti. Järjestö olikin juuri muuttanut pois toimipaikastaan. Raahustin toiseen paikkaan, jonka ovi oli lukossa. Lapun mukaan joku paikalla yhtenä päivänä kuun lopulla.

Paskat