Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surevan ihmisen kanssa keskusteleminen
03.04.2024 |
Koen tämän hankalaksi. En halua tietenkään ruveta välttelemään ketään siksi, että hän on menettänyt läheisen. Mutta se on sellaista, että kun yritän jutella kaikenlaisista asioista, niin asianomainen ei vaikuta kiinnostuneelta eikä keskustelua oikein synny millään. Sitten ajattelen, että puhutaan sitten siitä, mikä häntä kiinnostaa, eli siitä menetetystä henkilöstä. Mikä johtaa sitten raivostumiseen, kun en tajua, että hän ei pysty puhumaan asiasta vielä, kun kuolemasta on vasta muutama kuukausi.
Miten näiden surevien kanssa oikein pitäisi puhua?
Kommentit (13)
Ei tarvitse välttämättä puhua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse välttämättä puhua mitään.
Asumme tämän henkilön kanssa kaukana toisistamme. Tapaamme kerran vuodessa jos sitäkään ja muuten keskustelemme puhelimen välityksellä. Pitäisikö minun olla puhelimessa vain hiljaa tai lähettää viestejä, joissa ei lue mitään?
ap
Voit vaikka kertoa omia mukavia muistojasi edesmenneestä ja omasta ikävästäsi, jota tunnet häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit vaikka kertoa omia mukavia muistojasi edesmenneestä ja omasta ikävästäsi, jota tunnet häntä kohtaan.
Olen kertonutkin, mutta enhän minä voi pelkästään sellaisia juttuja puhua. Varsinkaan kun en voi todellakaan kertoa kaikkea, mitä siitä edesmenneestä henkilöstä tiedän. On monia asioita, joita hänen läheistensä ei ole hyvä tietää. Suuri osa muistoistani on vähemmän miellyttäviä.
ap
Tosi hankalaa kun ei tiedä mistä puhua . Toiset loukkaantuu jos puhutaan jonninjoutavia ja toiset jos puhuu kuolleesta henkilöstä tai ettei siitä mainita mitään . Aika henkilökohtaisia miten kukakin suhtautuu .Itseäni häiritsi kun vanhempani naapuri ei ole sanallakaan maininnut vanhempani menetystä vaikka usein olivat juttusilla ja tunsivat toisensa vuosikymmenien ajan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko olla siellä. Entä jos kuuntelee. Ei puhu kaikenlaisia asioita. Eikä puhu kipeästä aiheesta. Se toinen tietää ehkä aiheet, aiheet jotka tulevat ensin, ehkä myöhemmin muuta. Tai on hiljaa. Kysyy tarvitseeko jotain kaupasta, apteekista, meno tai kyyti tms. Ehkä voit ottaa kirjan tai lehden mukaan, katsoa sitä. Ehkä voi myöhemmin sanoa että onpa ulkona kivat puut tms. Vaikeaahan se on. Kriisityöntekijä ja psykologisesti tietävä osaa. Riippuu myös onko paha vaihe menossa vai parempi. Mikään puhetulva, kimitys tai sähellys ei taida olla hyvä - voi hermostuttaa enemmän vaan.
Jos juttelette kerran vuodessa ja olet jo soittanut ja esittänyt osanottosi, niin anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanot et se o montussa ny ei muuta ku uutta matoo koukkuu ja känni päälle
Vierailija kirjoitti:
Jos juttelette kerran vuodessa ja olet jo soittanut ja esittänyt osanottosi, niin anna olla.
Eihän ap sanonut, että juttelevat vain kerran vuodessa, vaan että eivät tapaa useammin. Niin käsitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittakaa kirjeenvaihto. Ihan tavallisista asioista.
Jos olet ovela, niin puijaat ystäväsi kirjoittamaan ikään kuin kiitollisuuspäiväkirjaa kirjeen muodossa. Se auttaisi häntä.
Valitse nätti kirjepaperi :)
Hiljaisuus on arvokasta surussa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittakaa kirjeenvaihto. Ihan tavallisista asioista.
Jos olet ovela, niin puijaat ystäväsi kirjoittamaan ikään kuin kiitollisuuspäiväkirjaa kirjeen muodossa. Se auttaisi häntä.
Valitse nätti kirjepaperi :)
Hiljaisuus on arvokasta surussa.
Onko se keskustelu kirjeen välityksellä sitten sen helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olisi hyvä antaa surevalle ihan omaa aikaa.Jos kerran keskustelut ei suju, niin aikalisä olisi varmaan paras lääke.Anna ajan parantaa.
Alue: Aihe vapaa
Surevien kanssa ollaan läsnä. Ollaan vierellä ja puhutaan, jos sureva haluaa puhua. Ikinä ei pakoteta surevaa puhumaan.