Kauhea ajatus pyörii päässä, sanokaa etten ole hullu!
Mulla on tässä tietokonepöydällä tällainen " papiljottikampa" eli siis kampa, jossa on pitkä metallinen varsi, siis sellainen terävä tikku.
Vaikka toi kampa on tossa pöydällä (ei siis kädessä!), pelkään, että tökkään sillä tärykalvoni puhki. Välillä myös pelkään puhkaisevani silmän. Pelkään myös yhtä juttua, mutta en kehtaa sanoa sitä edes täällä.
Tunnen itseni ihan hulluksi. Onks tää ihan normaalia? Pelkään, että sekoan ja puhkaisen korvani!
Kommentit (16)
jossaintelkussa joskus siitä puhuttiin... että niin kauan kun et mitään tee, ihan normaalia on. voin sanoa ajatelleeni joskus ihan yhtä hulluja.
Vierailija:
jossaintelkussa joskus siitä puhuttiin... että niin kauan kun et mitään tee, ihan normaalia on. voin sanoa ajatelleeni joskus ihan yhtä hulluja.
Pelkään siis sekoavani yhtäkkiä yllättäen. Vein jo sen kamman pois, mutta ajatus on vaan päässä.
Tää on ihana kamalaa. Todella ahdistavaa :-(
Taidanpa katsoa googlella.
Kiitos kommenteistanne.
ap
Pakkoajatukset ovat todellinen vaiva ja pahimmillaan voivat pilata kok elämän! Tietäisit jos olisit itse kärsinyt!
-ei ap
kaistaa vastaatulevien kaistalle... Siis ihan hullua, ikinä ei oikeasti mikään itsemurha-ajatus ole käynyt mielessä, ainakaan tietoisesti. Hui.
kun tuntuu, että nyt oikeesti teet sen hulluuden, mitä teetkin ensin. Esim. kerrot miehelle, mitä olet tekemässä, soitat kaverille, kävelet ulos ovesta ja menet naapuriin hakemaan apua.
Mulla auttoi, kun joku kamaluus oikein vaivasi.
Vierailija:
kun tuntuu, että nyt oikeesti teet sen hulluuden, mitä teetkin ensin. Esim. kerrot miehelle, mitä olet tekemässä, soitat kaverille, kävelet ulos ovesta ja menet naapuriin hakemaan apua.Mulla auttoi, kun joku kamaluus oikein vaivasi.
Ei se oikein tajunnut mua.
Hullulta tuntuu se, etten ihan oikeasti aio enkä halua puhkaista korvaani.
Mä vaan pelkään, että yhtäkkiä sekoan ja sen sekoamisen takia tungenkin ton piikin korvaan... Itkettää kun tuntuu niin kamalalta.
ap
Tiedän todella, miltä sinusta tuntuu! Oletko jotenkin piiloahdistunut?
-Se toinen pakkoajatuksista kärsinyt
Vierailija:
Tiedän todella, miltä sinusta tuntuu! Oletko jotenkin piiloahdistunut?-Se toinen pakkoajatuksista kärsinyt
Lisäksi asun mieheni kanssa erillään suurimman osan ajasta.
Taidan olla jotenkin ahdistunut tai jotain.
Ja nää ajatukset on kamalia! Pelkään, että vahingossa sekoankin ja teen jotain. En osaa selittää. Tosin näitä on ollut ennenkin, mutta ei koskaan niin vahvana kuin nyt.
Kiitos ajatuksistasi!
ap
Pystyisitkö oikeesti vahingoittamaan itseäsi? Luulen kuiteski että olet kuten muutkin, kun tunkisit sen piikin korvaasi, SUA SATTUIS JA SÄ LOPETTAISIT. Me kaikki reagoidaan kipuun, kuten tekisit sinäkin ennekuin saisi sen tärykalvosi puhki.
Miehesi tosin olisi saanut antaa sulle enemmän huomiota, eikö?
ongelmastani.
Itsellänikin niitä oli ennenkin ollut, mutta radikaali elämänmuutos laukaisi ne pahana (Lapsen syntymä). Mutta ne menivät ohi! En tosin osaa sanoa, miten, ehkä tilanteeni vaan selkiintyi ja sani enemmän varmuutta. Ajatuksetkin pitäisi vaan yrittää tietoisesti heti ohjata pois noista pakkojutuista.
-Toinen pakkoajattelija
Vierailija:
Pystyisitkö oikeesti vahingoittamaan itseäsi? Luulen kuiteski että olet kuten muutkin, kun tunkisit sen piikin korvaasi, SUA SATTUIS JA SÄ LOPETTAISIT. Me kaikki reagoidaan kipuun, kuten tekisit sinäkin ennekuin saisi sen tärykalvosi puhki.
joka ikisellä ihmisellä on päivittäin kymmeniä tai satoja toinen toistaan hullumpia ajatuksia. toiset ei tartu niihin tai tee niistä sen suurempaa numeroa. toiset, muutenkin analyyttiset ihmiset jumittuvat niihin ja ne alkavat vaivata. ne ovat kuitenkin vain AJATUKSIA, ei niistä sen kummempaan ole. jonkun ajan päästä olet unohtanut jutun kun alat vaan tekemään jotain muuta. katso vaikka jotain hömppää tv:stä tai mene lenkille (no nyt on ehkä jo hiukan liian myöhä lenkille :). älä hätäile, kaikilla noita on!
olin todella epävarma. en ollut itsetuhoinen, mutta aina kun se metro tuli, piti ottaa pari askelta pois päin. siis en uskaltanut seistä reunalla, vaikka tiesin etten hyppää. nykyään vastaavaa tulee korkeilla paikoilla. en uskalla mennä reunalle, koska tulee ajatus hyppäämisestä. enkä ole edelleenkään itsetuhoinen tai masentunut. ;9
Ja se on pelottavaa. Ap onko sinulla ollut itsemurha-ajatuksia?
Voit hakea apua, itse sain apua masennukseen vaikken itsemurhaa voisi ikinä tehdä, ne ajatukset tulivat mieleeni liian usein:(
ja mikä kamalinta ne kohdistuivat vauvaan.
Siis ikinä ikinä en olisi vauvaa vahingoittanut, mutta silti näitä ajatuksia vilisi mielessäni kymmenittäin joka päivä.
Nyt tilanne on jo paljon parempi, vauva 4,5kk ja ajatuksia tulee vieläkin välillä mutta paljon vähemmän, ja jotenkin " hallitsen" ne.
olisikohan kymmenes kerros. Sain siellä ollessa koko ajan ihan pakokauhuisia ajatuksia siitä, että lapsi kiipeää parvekkeen kaiteen yli ja putoaa. Tai mikä pahinta, pelkäsin että suutun ja työnnän itse lapset kaiteen yli. Olin lähes hysteerinen ja kielsin lapsia olemasta ollenkaan parvekkeella. En iki maailmassa vahingoittaisi lapsia ja luulen että jännitin uusia ympyröitä niin paljon että nuo pakkoajatukset tulivat siitä. Itselläni on vielä lievää korkean paikan kammoa joten siksi ehkä nuo ajatukset kohdistuivat putoamiseen. Kotona tosiaan ei mtään ongelmia tän suhteen ole.
nuo on pakkoajatuksia. Googlaapa. Otan osaa, olen myös kärsinyt. :(