AUTTAKAA!!! Nyt on paniikki ja kiire...
En oikein edes tiedä mistä aloittaisin...
Noh, vaikka siitä mistä kaikki sai taas alkunsa, olen rv 31, vietin kesälomaa heinäkuussa ja siitä lähtien en ole kokonaista yötä saanut nukutuksi, kaikki oli henkisesti ja muutenki hyvin vielä silloin...nyt alkaa unettomuus käydä voimille jo muillekin perheen jäsenille kuin mulle.
Viime lääkäri käynnillä lääkäri kirjoitti mulle apomax merkkistä "unilääkettä" jota sitten pitkän harkinnan jälkeen uskalsin kokeilla kun oli pakko, tulos käytöstä oli se etten herännyt yöllä pirteänä, vaan heräilin kuitenki lukuisia kertoja ja ammulla päätä särki...se siitä lääkkeestä...
Minulla on ennestään 2 lasta, 6 ja 8 v. Kahden ensimmäisen lapsen isästä olen eronnut jo vuosia sitten, asun tulevan lapsen isän kanssa, joka yrittää parhaansa mukaan työn oheella auttaa minua, lähinnä lasten hoidossa.
Tämä väsymys on saanut minut "heräämään" ja jopa pelkäämään itseäni...Lasteni luulen tästä kärsivän eniten, kun huutaen, itkien, raivoten yritän selvitä arjesta. Teen yksin melkein kaiken kotityön (jokainen äiti tietää mitä se on) siivoan, pyykkään, laitan ruuan ym. Mies kyllä yritttää auttaa mutta minusta ei liian hyvin, kaikki mitä hänkin tekee on väärin minun mielestä, joten pian loppuu hänenkin ymmärtävisyys mua kohtaan, ku se on jo itsellänkin loppunut...
Lapset kun tappelee ja eivät tottele sanomisiani, kilahdan täysin, itken ja huudan, sanon lapsillenikin jopa että he pian tappavat minut, eikä heillä kohta enää ole äitiä...Iltaisin itken itseni uneen, kauheissa syyllisyyden tunteissa ja lupaan seuraavana päivänä hyvitää lapsilleni heille aiheuttamani mielipahan, mutta turhaan...sama paska jatkuu aamulla kun herään, huonosti nukutun yönä jälkeen...Olen ihan riekaleina ja paniikki vaan yltyy kun mietin miten huonosti vauvani voi kun olen tämmönen?! Pelkään menettäväni pikkuisen tai että pikkuiseni menettää pian minut...Tarviin apua ja pian! Tiedän sen itsekin...miten visin hyvittää kaiken lapsilleni???? Lähete on mielenterveys puolelle olemassa ja maanantaina aion heti sinne soittaa! Mutta vielä on pitkä viikonloppu edessä ja ehdin saamaan paljon tuhoa aikaan...säälin rakaita pieniä kullanmurujani jotka tästä kärsii!!! Rakastan heitä yli kaiken ja toivoisin heille vain parasta, mut minä teen itselleni???? Haluan todella muuttua takaisin rakastavaksi äidiksi...miten he koskaan voivat unohtaa minun tuollaisen käytöksen???
Auttakaa joku pliis...Kiitos jo etukäteen!!!
Kommentit (5)
Eli hakeudu joko päivystävään tai anna miehesi hoitaa kotityöt.
Sanoit että mielestäsi hän ei osaa tehdä asioita niin hyvin kuin sinä, mutta hellitä ja anna hänen edes yrittää. Saatat yllättyä kun huomaat että hän saattaa tehdä asiat toisin, mutta lopputulos on ihan yhtä hyvä kuin itse tehty. Ja vaikka ei osaisikaan, niin katso läpi sormien. Maailma ei kaadu siihen jos joskus on hieman sekaisempaa, villakoirat juoksevat lattialla ja lapsilla ei ole viimeisen päälle ruoat.
Hae kuitenkin heti apua. Perheesi on varmasti huolissaan ja peloissaan jaksamisestasi, eivätkä oikein tiedä miten voisivat oloasi parantaa.
Voimia sinulle!
Millä paikkakunnalla asut? Suosittelisin todella hakeutumaan päivystykseen, tavalliseen sairaalan päivystykseen, mikäli psykiatrista päivystystä ei ole tarjolla. Itse olen koko raskauden ajan (ja vuosia ennen raskautta) kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja tiedän, että akuutissa tilanteessa on vain parempi luottaa ammattilaisiin.
Syntymätön lapsesi on turvassa kohdussa, tuskin olet hänelle mitään vahinkoa aiheuttanut. Jatkuva adrenaliinivirtaus tuskin pidemmän päälle on vauvalle hyväksi, mutta tietääkseni se ei kuitenkaan mitään vaurioita aiheuta. Ja mitä tulee vanhempiin lapsiisi, he ovat varmasti hämmentyneitä äidin käytöksestä, mutta ymmärtävät kyllä ajan kanssa, kun toivuttuasi heille asioiden laidan kerrot. Mielestäni sinun ei nyt kannata miettiä, miten voisit hyvittää lapsillesi tms, keskityt nyt itseesi. Edellyttäen toki, että saat lapsillesi hoitajan miehestäsi tms.
Toivon sinulle paljon voimia!
Hei!
Olet väsynyt ja tarvitset nyt heti apua. Päivystykseen pääset heti, et tarvitse mitään lähetteitä. Toivottavasti olet jo mennytkin.
Älä nyt huolehdi kuka hoitaa lapset tms. Sinun täytyy saada apua, muu perhe saa tuen varmasti. Muista, että lapsillesi olet korvaamaton, maailman paras ja ainoa äiti. Sitä ei väsymys, masennus, ahdistus tai mikään muuksi muuta.
Äidit irti masennuksesta (Äimä ry) yhdistyksestä saat varmasti jatkossa tukea ja ohjeita + vinkkejä jos kotikuntasi ei järjestä jatkotukea, mutta nyt ammattilaisavun ääreen. Muista, että sama voi tapahtua kenelle meistä tahansa. Et todellakaan ole yksin!
Tulethan kertomaan kuulumisesi, kunhan olet taas koneen äärellä!
Sirilii marrasmasuista rv 31
Tilanne kuulostaa tutulta vaikkakin hieman kuitenkin erilainen. Keväällä veljeni sairastui psykoosiin ja elimme kaikki pelossa ja ahdistuksessa koko kevään. Itselleni tuli ahdistus ja vanhat paniikkihäiriöt esiin. Poikani oli 2,5v ja minulla oma yritys jota yritin kotoa käsin pyörittä ja kotityöt päälle. Aikani jaksoin tsempata mutta sitten vaan "luovutin" eli jätin kotityöt tekemättä ja siirsin niitä. Hain myös lääkitystä, toinen mielialan kohennus ja toinen ahditus/unilääke. Yritin saada pikaisesti aikaa kunnalliselta mutta vasta yli kolmen viikon päähän sain sen ja masennuin tästä. Menin yksityiselle. Tajusin ettei tilanne ole ihan mahdoton mutta ajattelin kuitenkin että milloin voimat uupuu. Yritimme toista lasta saada kipeästi ja näin jälkeen päin ajateltuna onneksi en ollut vielä raskaana tai tullut tuolloin raskaaksi-en olisi jaksanut. Lääkkeistä tuli paha olo, joka meni kahdessa viikossa ohi. Söin niitä pari kuukautta enkä hakenut uutta reseptiä, aluksi oli todella uupunut olo mutta nyt on helpottanut. Apua kannattaa hakea ajoissa! Ja käsitellä tilanne vakavasti. Raskaanakin voi syödä lääkkeitä mutta niiden määrää kuulemma vähennetään synnytystä kohden jotta lapsi olisi virkeämpi syntyessään. Älä siis ajattele että ainakaan lääkkeet tekisivät vahinkoa. Yritä saada miehesi auttamaan kotitöissä tai jos teillä on mahdollisuus palkata viikkosiivooja tai pyytää avuksi joku sukulainen tai ystävä. Älä polta itseäsi loppuu! Kotitöiden tekemättä jättämisestä kotikaan ei kaadu, sen olen oppinut. Kerää nyt voimia ennen vauvan syntymää ja yritä saada itsellesi vähän aikaa
Olisiko mahdollista, että miehesi ottaisi vastuun perheestänne tänä viikonloppuna niin, että sinä saisit levätä. Kerro miehellesi tismalleen mitä mielessä liikkuu ja sano, että todella tarvitset nyt jonkun joka hoitaa ruokahuollon yms että sinä saat vaikka vain maata sängyssä jos se on ainoa johon voimasi nyt riittävät.
En tiedä voisitko mennä päivystykseen lähetteesi kanssa ja sanoa, että et jaksa enää ja toivoisit pääseväsi sisään jo nyt. Siis että saisit mennä sitten vaikka sairaalaan lepäämään, vaikka et tietenkään lähetteen osoittamaan paikkaan näin viikonloppuna pääsekään.
Toivottavasti selviät viikonlopun yli. Voimia.