33v jo liian vanha saamaan lisää lapsia? kaksi ennestään, ja tuntuu

ja tuntuu ettei vanha enää jaksa



puhkesi epilepsia ja olen ihan kanttuvei koko ajan

ja odotan neljättä. Isommat 4, 6 ja 8. Voisin vielä kaverinkin saattaa maailmaan tälle pikkuneloselle, ainakin näillä näkymin. Ja jos nelikymppisenä vielä haluaisi iltatähteä, niin eipä sekään liene mahdotonta.

Elin onnellista vauva-aikaa reilu parikymppisenä kahden lapsen kanssa, kaikki oli hyvin, mutta ne jatkuvat yöheräilyt.. muistan kuinka venyin ja väsyin rikkonaisten öiden takia. Koin monen vuoden yöheräilyt niin raskaaksi, että uskaltauduin uudestaan vauvan tekoon vasta lähempänä neljääkymppiä ja kas.. vaikka saimmekin pari todella huonosti nukkuvaa sisarta lisää, en kokenut yövalvomisia enää ollenkaan niin raskaiksi.

Liikumme ja touhuamme aivan kuten aikoinaan sisarten kanssa mutta uupunut en ole ollenkaan.

ja neljän lapsen äiti, nyt haluan kyllä pitää muutaman vuoden taukoa mutta ehkä vielä yksi lapsi olisi haaveissa vaikka tämäkin määrä tuntuu kyllä hyvältä ja juuri nyt hyvinkin riittävältä kun tuo pikkuisin 8-kuinen on ollut aikalailla äidin käsityö tissitakiaisena.

Jaksan kyllä ihan samallalailla jos en paremminkin yöheräämisiä yms kuin pikkusen yli parikymppisenä saadessani eka satsini, olen miettinyt, että olisi oikeastaan ollut ihana saada nyt vasta ensimmäinen lapsi kypsässä ja seesteisessä iässä=)



Jos itsestä tuntuu, että ei enää jaksa kaikkea pikkuiseen vauvaan liittyvää odotuksineen synnytyksineen ja valvomisineen niin ei varmaan kannata enää uuteen rumbaan alkaa, iästä ei kyllä ole kiinni. Varmaan enemmänkin lasten määrästä luulisin, minkämoisen lauman kukin jaksaa kasvattaa ja hoitaa.

Mä olen aina kuvitellut, että ne peruspojat istuivat siellä koneittensa ääressä huonontamassa henkistä sekä fyysistä kuntoaan, mutta että te naisetkin?!? Kolmekymppiset nuoret naiset on jo ihan loppu eikä jaksa lapsiaankaan hoitaa, saati edes odottaa niitä?? Kyllä on todella huonosti asiat tässä maassa. Kannattaisi teidän laiskimusten edes vähän sparrata ja miettiä mikä on raskasta...on se niiiiin kauheeta olla raskaana kun se on toooosi rankkaa ja sitten se synnyttäminenkin ja jopa joitakin kuukausia joutuu heräämään öisinkin.....voooi hirveäää.........anna mun kaikki kestää...

T. jo 37-v.....ja vain kaksi lasta, yli 30veenä tehty molemmat (kun ei oikeeta miestä aiemmin löytynyt)

Mä olen aina kuvitellut, että ne peruspojat istuivat siellä koneittensa ääressä huonontamassa henkistä sekä fyysistä kuntoaan, mutta että te naisetkin?!? Kolmekymppiset nuoret naiset on jo ihan loppu eikä jaksa lapsiaankaan hoitaa, saati edes odottaa niitä?? Kyllä on todella huonosti asiat tässä maassa. Kannattaisi teidän laiskimusten edes vähän sparrata ja miettiä mikä on raskasta...on se niiiiin kauheeta olla raskaana kun se on toooosi rankkaa ja sitten se synnyttäminenkin ja jopa joitakin kuukausia joutuu heräämään öisinkin.....voooi hirveäää.........anna mun kaikki kestää...

T. jo 37-v.....ja vain kaksi lasta, yli 30veenä tehty molemmat (kun ei oikeeta miestä aiemmin löytynyt)

Ite 30 ja tuntuu "vanhukselle" että en jaksa enää lapsia enempää, kuin nämä kaksi.

Mutta olen myös miettinyt että jos tulee vielä vauvakuume kun ole 35, niin annan itselleni luvan myös tehdä lapsen. Ei se ole vielä ikä eikä mikään.

Muttapa mutta, toisalta nämä nykyiset lapset ovat sitten jo 7 ja 9, joten varmaan elämä on niin helppoa, että en halua enempää lapsia...

Ymmärrän ap:n kysymyksen. Odotin esikoista ollessani 21, ja viidettä ollessani 29. Kyllä siinä oli eroa! Mutta jos 40v aloittaa lasten teon, ei ole tätä vertailukohtaa!

Ymmärrän ap:n kysymyksen. Odotin esikoista ollessani 21, ja viidettä ollessani 29. Kyllä siinä oli eroa! Mutta jos 40v aloittaa lasten teon, ei ole tätä vertailukohtaa!

En tajua tätä puhetta siitä, ettei 30+ jaksaisi hoitaa vauvaa. Nythän niitä voimia vasta löytyy, kun on kärsivällisyyttä tullut roppakaupalla lisää ja muutenkin elämänkokemus on lisääntynyt. Lisäksi elimistö on edelleen ihan priimakunnossa...

jos kokee ettei jaksa yöheräilyjä ja jatkuvaa univajetta. Joten älkää nyt alkako vetää tähän keskusteluun syyksi koneella istumista yms. "nykynuorten laiskuutta".



Vastailin jo tossa aiemmin, että koen nyt 33-vuotiaana, etten todella jaksa enää 3-4-vuoden univajetta, kun vihdoin on alkanut unet normalisoitua. Meillä siis lapset 6v ja 3v ja lasten syntymän jälkeen univajetta on tosiaan ollut tuo 6v, sillä molemmat olleet huonoja nukkujia ja kuopus lisäksi muutenkin hyvin vähäuninen. Mikäli yöheräilyt jäisi muutamaan ensimmäiseen kuukauteen vauvan syntymän jälkeen, tekisin minäkin vielä yhden lapsen. Riskiä en kuitenkaan enää uskalla ottaa. Meillä lisäksi puuttuu tukiverkosto, joten vapaapäiviä/öitä ei ole juuri ollut, mitä nyt joskus muutama tunti palkatun lastenhoitajan avulla. Esikoinen oli myös kotihoidossa kun olin kuopuksen kanssa kotona, joten omia lepohetkiä ei ollut edes vauvan päivällä nukkuessa. Mikäli meille vielä lapsi tulisi, tekisin ainakin sen mitä valtaosa tuntuu nyt tekevän, eli muut lapset hoidossa kun äiti vauvan kanssa kotona. Ehkäpä sitä sitten jaksaisikin paremmin.



Mutta miten tämänkin keskustelu meni huutamiskesi ja syyllistämiseksi??? Eikö täällä osata keskustella, etenkin te elämänkokemusta ja kärsivällisyyttä omaavat 40:set.

Naisen kunto ja jaksaminen on yksilöllistä: toinen jaksaa mainiosti nelikymppisenä, toinen kokee olevansa vanha 10 vuotta nuorempanakin.

Jos olet huonossa jamassa ikääsi nähden, ei ehkä kannata ryhtyä koko hommaan. Tietysti voisit tehdä jotain kuntosi eteen, ja harkita sen jälkeen uudelleen vielä yhden lapsen tekoa.

että lastentekoikä jo ohi. Miten jaksais enää raskauden, valvomiset vauvan kanssa jne. ...Tiedän, että monet alottaa vasta tässä iässä. Mut kai se on sit yksilöllistä. Kun musta tosiaan tuntuu, että olen jo liian vanha. Muita?

Itselläni on ennestään yksi lapsi ja mies ei halua juuri nyt lapsia lisää ja vähän on ilmassa sitä, etä haluaako enää ollenkaan??? Jotenkin olen alakuloinen siitä, että tavallaan olen joutunut luopumaan omista unelmistani, kun olen halunnut pari lasta lyhyellä ikäerolla. Mies haluaisi vauvan ehkä vasta, kun esikoinen menee kouluun ja lapsille tulisi noin 7 vuotta ikäeroa ja mielestäni se ei ole lasten kannalta viisasta! Itse olisin jo yli 35 vuotias ja lähempänä tuota maagista 40 ikää, jolloin riskit kasvavat. Lisäksi kärsin hormooniongelmista, joten entisen äitiysneuvolani terveydenhoitajan mukaan minun olisi pitänyt tehdä lapset peräkkäin, jotta ylipäätänsä uusi raskaus olisi mahdollinen.

Toisethan väsyy jo aikaisin, ja monet 40 käyttäytyy kuin vanhukset. Mä sain ekani 39 vuotiaana, ja hyvin jaksoin, ei ongelmia ollenkaan.

varmaan jaksaisit vauvan kanssa vielä hyvin. Oletan, että olet muuten perusterve.

Väsynyt ja ahdistunut ym. voi olla ilman vauvaakin. Toivon, että saatte kolmannen. T. äiti, jolla myös 3 lasta. Nuorin syntyi, kun olin 41 v. :)

Tänä aamuna sisarukset ajeluttivat pikkuista sisällä kärryillä, voi että oli hauskaa kaikilla!

se oletko 30, 35 vai 40 ei ole ratkaisevaa, kunhan koet että olet kykenevä.



Miten huolehdit omasta hyvinvoinnistasi? 40-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin 30-vuotias, joka laiminlyö itseään.



Voi olla ettet jaksa henkisesti->fyysisesti 30-vuotiaana, mutta 35-vuotiaana olosuhteet ovat parantuneet ja olet valmiimpi kuin milloinkaan aikaisemmin. Vaikka naisen hedelmällisyys lähtee laskuun 35 ikävuoden jälkeen, käytännössä riittää kun lapsen voi saada.



Kysymys ei kuulu että onko 33-vuotias liian vanha, vaan oletko sinä liian uupunut? Suosittelen kunnon kohottamista, siinä piristyy mielikin ja saat enemmän luottamusta omaan jaksamiseesi. Sen jälkeen voit harkita uudelleen lapsen saamista.

Joku joka on siinä iässä jo valvonut isompien lasten kanssa useita vuosia ja liikuntaharrastuksetkin jääneet aikapulan takia vähiin ei ole ihan samalla lähtöviivalla.

Toisethan väsyy jo aikaisin, ja monet 40 käyttäytyy kuin vanhukset. Mä sain ekani 39 vuotiaana, ja hyvin jaksoin, ei ongelmia ollenkaan.