Mitä jos olen koko loppuikäni sydänsuruissa?

Mikä sua vaivaa? Ylipainoinen juoppo ei varmasti muuksi enää muutu mutta omapahan on valintasi jos siihen tyydyt.

Lopeta suhde ja kärsi siitä tulevat sydänsurusi. Ne eivät ikinä lopu jos jäät tuohon suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua vaivaa? Ylipainoinen juoppo ei varmasti muuksi enää muutu mutta omapahan on valintasi jos siihen tyydyt.

Sitä juuri ihmettelen mikä mua vaivaa? Miten pääsen tästä irti?

-2/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua vaivaa? Ylipainoinen juoppo ei varmasti muuksi enää muutu mutta omapahan on valintasi jos siihen tyydyt.

Sitä juuri ihmettelen mikä mua vaivaa? Miten pääsen tästä irti?

Et enää tapaa häntä ja rupeat keskittymään muuhun. Sillälailla pääset irti.

Tuttu juttu. Tuo on jotain tunteiden projisointia. Sait jotain huomiota tuolta mieheltä ja nyt kohdistat häneen sellaisia tunteita, mitä tilanteessa ei oikeasti ole. Yritä ihastua toiseen.

Mulla oli hieman samanlainen tilanne hiljattain. Epätodennäköinen ihastus itseäni vanhempaan mieheen, joka ei ollut lirkutteluistaan huolimatta kuitenkaan kovin kiinnostunut musta. Ehdin rakastua ihan toivottomasti, todellakaan nuoremmat ja komeammat miehet ei tuntuneet missään. Tajusin tän tilanteen epätasapainoisuuden, repäisin itseni irti jonkin aikaa sitten. Nyt on tosi eksynyt ja surullinen olo, mutta tiedän, että tein oikean ratkaisun. Sama se on valitettavasti sullakin edessä. Lämpimästi suosittelen, että teet ratkaisun ennemmin pian, kuin myöhempään. Sitä enemmän se sattuu, mitä pidempään katselet tilannetta. Tsemppiä. 

Minulla oli nuorena saman tyyppinen tilanne. Tosin oma ihastukseni kohde oli suloistakin suloisempi poika. Suhde loppui lyhyeen, surin sekä ikävöin tätä poikaa todella pitkään. Tulijoita kyllä olis ollut, en halunnut ketään muuta. Eli minä ymmärrän aloittajaa, ei auta toisella sanoa, että unohda ja etsi uusi. Aika jollain tavalla parantaa, aina ei auta sekään. 

Kuulostaa mieheltä, joka luulee itsestään vähän liikoja. Juominen on erittäin suuri miinus sitä paitsi, suorastaan

Uskon, että tulet ihastumaan voimakkaasti toiseen ihmiseen vielä joskus. Mutta niin kauan kuin yksi polttelee mielessä, ei ole tilaa muille ihmisen mielessä. Aina se vaatii aikaa ja ajan mukana tulee ymmärrys, että eihän tällainen edes sovi minulle.

Mitä näet jossain ikälopussa äijässä?

Ymmärrän tai ainakin luulen ymmärtäväni sinua Ap. Olen mies, joka ei ole saanut eläessään mahdollisuutta olla ja elää parisuhteessa.

En ole erakko ja olen enemmän kuin hyvilläni siitä  että elämässäni on muita eritavoin merkittäviä ihnissuhteita.

Eivät he tai yksikään heistä ole tietenkään sama kuin se yksi ja erityinen.

Mutta muistuttavat, että en ehkä ihan toivoton tapaus voi olla kun olen voinut heidän kanssa eritavoin kokea ja tuntea ja jakaa asioita.

Toisaalta välillä itse syytökset ja itseinhon tunteeni ovat olleet aika vahvoja kun sitä taas oian huomaa yhden vuoden kuluneen lisää sinkkuna  

Mutta tuskin meistäkään ikinä tulee paria, jos ajattelet, ettei sinulla olisi enää mitään mahdollisuutta löytää ja kohdata joku toinen. Ei sama mutta kuitenkin joku hyvin ainutlaatuinen.

Miksi se ei olisi mahdollista? En tiedä siksi ajattelen, että se voi olla ainakin lähes yhtä paljon nahdollisra kuin mahditonta  

Toisaalta paljon tulisi paineita köytää ta kohdata hänet, ellei ilman hänttä voisi oikeasti kokea elämäänsä, ainakin enimmäkseen mielekkääksi ja kyllin tyydyttäväksi.

Vanhoi äijii jo.

Et pääse irti kuin irti päästämällä.

Pääsee siitä irti ja irrottautumaan. Ehkä näkee asian eri kannalta kun vähän kuluu aikaa. Mitä jos et mene paikkoihin joissa on niitä nuoria pyörimässä ympärillä, saa omaa rauhaa.

Minulla on ollut myös tuollainen tilanne, siinä menee tosi helposti rikki. Huomasin kyllä, että mies katseli muita ihan satuttaakseen minua - ei edes silkasta välinpitämättömyydestä. Minulla, kivullani tai millään muullakaan minuun liittyvällä ei ollut mitään merkitystä. Kärsimyksestäni hän ehkä kuitenkin sadistisesti nautti - ja nauttikin. Ja kuinka paljon rakastinkaan häntä, uhrasin häneen parhaat (ja terveet) vuoteni! En osaa neuvoa muuten, mutta oli keino mikä hyvänsä, yritä hankkiutua hänestä eroon, ja jollakin konstilla myös tunneriippuvuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua vaivaa? Ylipainoinen juoppo ei varmasti muuksi enää muutu mutta omapahan on valintasi jos siihen tyydyt.

Sitä juuri ihmettelen mikä mua vaivaa? Miten pääsen tästä irti?

Kärsit max. viisi vuotta ja olet henkisesti vapaa. Kauheaa edes lukea tämmöistä, sinua vievät hormonit, ei järki.