Hän nautti ystäviensä seurasta ja aterioi heidän kanssaan..

Opetuslapset pelkäsivät tulevaa. Jeesuksen sydäntä kouraisi. Kavaltaja oli lähellä. Raju myrsky oli puhkeamaisillaan. Kaikki pimenisi hetkessä.

Elämä ylipäätään on usein haastavaa. Kuljemme kuolemanvarjon laaksossa. Täällä Suomessa tosin varsin hyvissä olosuhteissa, mutta monessa muussa maassa kurjuuden keskellä. Ja on ne ahdistukset, sairaudet ja kuolema meillekin tuttua.

Kaiken tämän raadollisen, kovan ja ankaran maailman keskelle Jumala tarjoaa levähdyspaikan, jossa synnit annetaan anteeksi, meitä hoidetaan ja vahvistetaan ei helppoa elämää, vaan tulevaa myrskyä varten.  ...

jalkojen pesun jälkeen Jeesus otti etiketin ja perinteisen tavan mukaisesti keskimmäisen kolmesta leivästä (Isä, Poika ja Pyhä Henki), eli Pojan, Messiaan leivän, joka murrettiin kahtia. Siitä toinen puoli murrettiin syötäväksi ja toinen kätkettiin loppuillaksi kuvaten Pojan toista, uutta tulemusta kaiken lopussa.

Juuri tässä Jeesus antoi leivälle uuden, erityisen merkityksen: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Herra Jeesus Kristus,

sinä olet oikea pääsiäislammas,

joka uhrattiin meidän edestämme.

Viimeisellä ateriallasi sinä asetit pyhän ehtoollisen.

Uuden liiton leivässä ja viinissä saamme ruumiisi ja veresi.

Sinä pesit oppilaittesi jalat

ja käskit meitä rakastamaan toisiamme.

Anna meille Pyhä Henkesi,

että muistaisimme rakkauttasi

ja eläisimme esikuvasi mukaan.

Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

Aamen.