Adoption harkinta ja mielen muuttuminen.
Olen aina harkinnut adoptiota vaihtoehtona lasten hankinnalle, koska terveydellisistä syistä en tiedä kannattakaako minun hankkia lapsia ja pystynkö edes siihen. Suvussani on paljon lapsettomuutta ja sairauksia. Nyt kuitenkin viime vuosina olen alkanut törmäämään netissä kauhutarinoihon adoptiosta, ja niihinkin jotka ovat hyvistäkin kokemuksista huolimatta hyvin adoptiokriittisiä.
Ja nyt vähän aikaa sitten tutustuin ihan oikeassa elämässä ihmiseen, joka on adoptoitu mutta pitää adoptiota eettisesti vääränä ja on katkaisssut kaikki välit adoptioperheeseen. Olen alkanut miettimään adoptiohalujani uudestaan, koska en rehellisesti jaksaisi henkisesti jos rankka adoptioprosessi päättyisi adoptiolapsen välien katkaisuun tai syyttelyyn. Tiedostan kyllä että adoption pitää lähteä aidosta halusta auttaa ja tekee väärin jos ei noin tee, mutta en silti jaksaisi tuota ja sen riski pelottaa ihan liikaa.
Kommentit (8)
Voihan sulla katketa välit bioloogiseen lapseenkiin !!!!
Höpö,höpö,on nii höpöä kuin vaan voi olla.
Ainakin toinen minun vanhemmistani oli koko ikänsä aika kaunainen niin vanhemmilleen kuin adoptiovanhemmilleenkin. Ei hän kokenut kuuluvansa kumpaankaan sukuun.
Provo. Mutta silti. Adoptio ei ole auttamista, vaan halu saada lapsi. Kuten muillakin.
Ei ole provo. Siis kyllähän adoptiossa on aina mukana oman lapsen halun lisäksi se, että siinä autetaan kotia tarvitsevaa lasta. Näin minä olen ainakin asian aina kokenut. Ap
Missä se ihminen kuvittelisi kasvaneensa, jos häntä ei olisi adoptoitu perheeseen. Laitoksessa ilman juridisia vanhempia.