Avautuminen

Tiedän että tästä tulee noottia, koska tämä palsta on täynnä kaikenlaista ymmärtäjää, mutta kirjoitanpa sittenkin = )



Kuopukseni päiväkotiryhmään on tullut uusi poikalapsi. Tunnen perheen ja ei voi kun sanoa, että poika on kasvatuksensa tulos, tai tässä tapauksessa kasvattamattomuutensa. En ole koskaan kuullut, että lasta komennettaisiin, ohjattaisiin tms. muuta sellaista, mikä normaaliin lastenkasvatukseen kuuluu. Elämänrytmit on täysin hakusessa.



No, ei siinä mitään. Jokainen taaplatkoon tyylillään. Mutta se, mikä ärsyttää, on että sitten tällaiset kasvatuksen hedelmät lykätään päiväkotiin toisten kiusaksi. Ja tarkoitan todella KIUSAKSI. Töissä ei ole kumpikaan vanhemmista. Tädit on helisemässä, samoin toiset lapset. Jatkuvasti saan kuulla lapseltani, miten se taas oli rikkonut leluja ja töninyt muita. Erään kerran oli yksi lapsi joutunut jopa ensiapuun paikkaukseen, koska oli tönäissyt tämän takaraivolleen. Ei ole mukava jättää lastaan aamulla päiväkotiin, kun ei tiedä mitä taas tapahtuu, ja tuntuu, että päiväkodin resurssit ei riitä yhden lapsen jatkuvaan valvomiseen.



Tavallaan tunnen sympatiaa tätä poikaa kohtaan, koska voi olla, että hänessä olisi ollut potentiaalia ihan toisenlaiseksi. Vanhemmat eivät sympatiaani saa. Mutta mikä kumma siinä on, että omat vanhemmat jättävät lapsensa kasvattamatta, ja kun se neuvolassa todetaan, sysätään lapset päiväkotiin. Ymmärrän, jos kyseessä olisi esim. sairaus, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole kyse. Ja sen lisäksi, että vanhemmat ovat varmasti huomanneet rajallisuutensa kasvattajina, ovat he pykänneet vielä pari muksua lisää ...Huoh!