Hyvä seksi sekoittaa pään

 ollut tähän saakka sitä mieltä, että seksi on kiva harrastus. Että seksi on kivaa parisuhteessa, kun on tunteita kumppania kohtaan. Mutta että hyvää seksiä voi olla muutenkin.

Eikä (hyvänkään) seksin harrastaminen oo aiheuttanut minussa ihmeempiä tunnekuohuja, jonkunlaista lämmintä fiilistä, ei sen kummempaa. On ollut pitkiäkin seksisuhteita, eikä mulla ole ollut halua kehittää niistä parisuhdetta.

Hyvässä seksissä riittää, että yksi osa-alue toimii hyvin yhteen. Kun taas parisuhde edellyttää monien elämän eri osa-alueiden toimimista yhteen. Ei hyvä seksi riitä siihen, että mä haluaisin parisuhteen.

Nyt oon kai lopulta astunut omaan ansaani. Oon saanut elämäni parasta seksiä. Ja sen vuoksi kyseinen mies pyörii mielessä jatkuvasti. Näen selkeitä syitä, miksi meidän parisuhde ei toimisi. Enkä mä varsinaisesti ajattele haluavani parisuhdetta, haluaisin vaan paljon sitä tolkuttoman hyvää seksiä. Mut miten estää kuvio liukumasta parisuhteeksi, jos tapaillaan tiiviisti seksin merkeissä. 

Ja sit kuitenkin se hyvä seksi pistää ajatteleen myös yhteistä tulevaisuutta. Tunteet liihottelee ties missä ja viis veisaa järjen äänestä. Ja järjelle puolestaan on selvää, ettei kyse ole vakavista tunteista, vaan tajunnan räjäyttävän seksin aiheuttamasta huumasta.