Koskettavin/ surullisin kohta Harry Potterissa
Otsikossa jo tulikin eli ehkä tämän ketjun avaavat ne, jotka tuntevat aihetta :) Minusta oli se, kun Dumdleore uhrautui juomaan litkua siellä kirotulla järvellä. Toinen liittyy Siriukseen ja ei niinkään se kuolema, vaan se, kun Harry suree ja kantaa siitä syyllisyyttä. Kolmanneksi se, kun George menettää kaksoisveljensä. Tätä ei kirjassa enää kuvata, mutta omissa mielikuvissa voi ajatella Georgen elämää sen jälkeen, kun ennen olivat erottamattomat.
Kommentit (14)
Takaumassa kun lily uhrasi itsensä ja severus löytää sen kuolleena.
Se alku, ja miten Harrya kohdeltiin ottolapsena. Jostain syystä se ahdisti eniten, kun tiesi sen jatkuneen koko elämän ajan, vaikka myöhemmin tapahtui kaikkea paljon pahempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Hedvigin kuolema :(
Tää oli surullinen koska se pöllö tiesi oikean harry potterin niiden kaikkien feikkien seasta, kun niitä oli monta siinä kohtauksessa. Sen takii se Voldemort vissii tajuski kuka niistä oli oikea. Koska se pöllö ties.
Se kun kilttipoika Severus joutuu yksin lusikoimaan kylmää kaurapuuroa samalla kun jännät pojat James ja Sirius hurvittelevat menemään ystävineen.
Siis nämä ovat kaikki ikimuistoisia kohtia. Ihanaa, kun täälläkin Potter-faneja <3
Meistä persuista oli varsin ongelmallista kun rajoja ei laitettu kiinni ja bensiinin hinta oli liian korkea, mutta onneksi vääränvärisiä ihmisiä oli kiitettävän vähän.
Satosen Thatcerilaisuutta kun olisi vielä ollut enemmän niin olisihan tuo ollut oikein onnela.
Se kun Harry löytää Kalmanhanaukiolla äitinsä kirjeen. Jollain lailla konkretisoi sen, kuinka paljon Harry on menettänyt.
Kun Ron Weasley sanoo tähtikarttaa tehdessään "I can see Ur anus."
Siriuksen ja Dumbledoren kuolemat tuntuivat todella kolkoilta ja turhilta.
Varmaan sen kotitontun kuolema. Dobby?