Lue keskustelun säännöt.
Järki vai tunne liitto?
22.03.2024 |
Mitä mieltä olette? Jos kumppani on järjellä ajateltuna hyvä ja erinomainen kumppani naisena, mutta se rakkauden tunne ei ole syvää, niin kannattaako siirtyä satunnaisesta tapaamisista yhdessä elämiseen saman katon alle? Ja jatkokysymys. Voiko se syvempi tunne tulle myöhemmin mukaan? Sehän on toki kaikkien tiedossa että tunne voi latistua vuosien varrella, mutta voiko se muuttua toiseen suuntaan, eli vahvistua?
Kyselee tällä kertaa mies.
Kommentit (11)
Itse olen mennyt rakkauden perässä. Yhdessä nyt 28v ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lähtisi.. Kyllä sen oikean tietää ettei sitä tarvitse jahkailla
Kaiken pohjana parisuhteessa täytyy olla tunne. Toki pitkä liitto on tahdon ja järjenkin asia.
Elämä on lyhyt. En muuttaisi yhteen. Ansaitset sen syvän yhteyden ja rakkauden, samoin nainen.
Päästäisin rohkeasti irti ja alkaisin elää.
Oma sydän aina edellä kaikessa. Toki tunteetkin on osattava jättää pois JOS suhde on jotenkin vaarallinen tai väkivaltainen itselle.
Mutta pääosin aina oma sydän edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki tietenkin. Molemmat saa säännöllistä seksiä.
Lähtökohtaisesti tunne on järkeä tärkeämpi, mutta äärimmäisyyksiin ei sitäkään tarvitse viedä. Kyllä mulla järki stoppaisi jos ihastus olisi täysin elämänhallinnaltaan hukassa, epätasapainoinen tai päihdeongelmainen tms. riippumatta siitä, kuinka vahvoja tunteita on. Näin on muutaman kerran käynytkin.
Mutta en myöskään koskaan ole kyennyt tekemään kumppanivalintaa sillä perusteella, että joku on vain "paperilla hyvä" tai "no ei siinä mitään vikaakaan ole", joten on tullut torjuttua joitain todella hyvännäköisiä ja elämässään menestyneitäkin.
Onneksi löytyi se kultainen keskitie, vahvoja tunteita tasapainoiseen ja henkisesti kypsään mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en näin sataprosenttisena tunneihmisenä haluaisi olla miehelle pelkkä järkivalinta. Vaikka olisin itse rakastunut mieheen, siltikin toivoisin, että hän jatkaisi sellaisen naisen etsimistä jota kohtaan myös tunteet heräävät.
Vierailija kirjoitti:
Itse en lähtisi.. Kyllä sen oikean tietää ettei sitä tarvitse jahkailla
Jotkut eivät koskaan kohtaa sitä. Sitten se on tuollaista vatvomista, jonka lopputuloksen otetaan joku ihan ok ihan vain siksi, ettei tarvitsisi yksin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kun asia on niin että keskustelemme tosi paljon ja ajatuksen vaihdot on todella samanlaisia, ehkä jopa liiankin samanlaisia. Seksielämä virkeää ja hyvää, ulkonäkö miellyttävä... Hoitaa kodin yms erinomaisesti, ja ylipäätään kaikki muutkin asiat. Vai onko lopulta kyseessä vain minun sitoutumiskammo ja olenko valmis aloittamaan uutta vakavaa parisuhdetta yhdessä elämisen merkeissä? Aika vaikea sanoa mikä minua jarruttaa koska paperilla kumppani on erinomainen, mutta jokin silti arvelluttaa. Pari vuotta seurusteltu, ja nyt minulle ehdoteltu että saman katon alle ja yhteiselämä. Vai enkö vaan uskalla antaa tunteille valtaa?
Ap
Kaikki on mahdollista, jos antaa tilaisuuden.