Onko ihan OK kysyä tinderissä, että onko naisella tatuointeja?

Vierailija kirjoitti:

Hah joo. Edessäsi  on alaston nainen ja sä rupeetkin pukemaan päällesi, koska näet tatuoinnin.

En ole mikään instabeibe mutta ei ole karvat tai eriparihäppärit enää tuossa vaiheessa menoa hidastaneet.

Samaa mielikuvaa naureskelin. Ihan niinkuin ap:lle olisi kovinkin todennäköinen ja tavallinen tilanne, että ihanan naisen kanssa on edetty makuuhuoneeseen asti ja sitten kun se riisuu vaatteet ja reidessä onkin joku pieni leima niin ap on silleen että "Juuh ei kyllä pysty nyt mitenkään sori" ja poistuu ovesta. 😅

Jos naiset ajattelisivat parisuhteen nykytilaa ja tulevaisuutta yhtä harkitsevasti ja tarkasti mitä AP, ei avioeroja olisi niin valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset ajattelisivat parisuhteen nykytilaa ja tulevaisuutta yhtä harkitsevasti ja tarkasti mitä AP, ei avioeroja olisi niin valtavasti.

Kyllähän ne ajatteleekin kun kiertävät ap:n kaukaa. 

On ok kysyä. Jos mieheltä menisinkiinnostus tatuointieni vuoksi niin eiköhän se olisi molempien onni

Vierailija kirjoitti:

En mä vielä tinderissä kysyisi, ehkä sitten livenä. Melko neutraali kysymys kuitenkin, niin tuskinpa siitä kukaan loukkaantuu. Toki kannattaa kertoa totuus miksi kysyit, niin nainen saa tehdä siitä oman päätelmänsä, että haluaako olla sun kaltaisen ihmisen kanssa, oli tatuointeja tai ei.

Itsellä ei ole, mutta jos olet niin pinnallinen että aito kiinnostus toiseen ihmiseen lopahtaisi jonkun tatuoinnin takia, niin luiskaan menisit niin että luikahdus käy. 

Minä taas en voi sietää konservatiivisia ihmisiä ja sellaiset yleensä pelkäävät tatuointeja. 

vain vähäjärkisellä on töhryjä nahassa hyvä kysyä heti minä aloin pukeutumaan kun akka alkoi riisumaan ja piirrokset tuli esiin. hyi hel....ti

Saa kai sitä kysyä, mutta älä sitten valita jos nainen lopettaa keskustelun, oli tatuointeja tai ei. Ehkä sun olisi jopa parempi suoraan vaan mainita profiilissa, että tatuoinnit on no-no. Siinähän sitten katsot, tuleeko enää lainkaan matcheja. Luulisi että jos naisella on yhtään profiilikuvia, niin niistä jo näkee onko tatuointeja näkyvällä paikalla. Ehkä sitten kun olet tavannut naisen, voit tehdä päätöksen sen mukaan miten tapaaminen menee.

Ihan vakavissaan kun tätä ajattelen, niin ehkä kaikista omista turn-offeista ei tarvitse kertoa ihmisille niin suoraan. Jos ei tykkää tatuoinneista niin ei tykkää, mutta antaa sitten kohteliaasti pakit niille joilla tatuointeja paljastuu. Ei tarvitse alkaa erittelemään, että "oot tosi kiva, mutta kun sulla on toi perhonen tossa nilkassa..."

Deittisovelluksesta löytynyt mieheni ei kysynyt suoraan, mutta tuli viestittelyiden kautta muuten ilmi ettei minulla ole tatuointeja. Yllätyin miten suuri plussa se hänelle oli :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn aivan varmasti ennen tapaamista, että onko tatuointeja (jos ei oo selvästi näkyviä, jolloin menee automaattisesti hylkyyn), tupakoiko...

Menee hylkyyn on lause joka kertoo sun persoonasta kaiken tarpeellisen, jos joku puhuu ihmisistä noin on pinnallinen ja liian suuret luulot itsestään. Toisia voi kunnioittaa vaikka onkin erilainen, luulet varmaan olevasi itse suurikin saalis

No jos pinnallisuutta on se, että tietää, millaisen ihmisen kanssa haluaa parisuhteen muodostaa, niin olen pinnallinen. Mun mielestä se on omien arvojen ja mielipiteiden kunnioittamista. Harva tatuointi on mun mielestä oikeasti kaunis, joten en pysty katsomaan, päivittäin, tatuoitua kumppania. Tupakoitsija taas haisee, ja suudelmat maistuu, niin järkyttävältä, että yksi kerta riitti. Nämä asiat ovat itselleni dealbreaker, aivan kuten jollekin voi olla vaikkapa työttömyys, työnarkomania, absolutismi tai alkoholismi... Miksi tuhlaisin omaa tai varsinkaan toisen aikaa treffeihin, kun tiedän vastausten perusteella,  etteivät ne johda mihinkään...

Mitä tuohon, että luulen olevani suurikin saalis, tulee, niin ei tarvitse luulla mitään, kun tiedän, mitä haluan, osaan myös kunnioittaa sitä, mitä toinen pariuhteelta haluaa, jos asiat eivät kohtaa, ei parisuhdetta tule.

Naiset saa slaagin jos mies tulee treffeille vaikkapa crockseissa, jotka saa helposti heivattua mäkeen. Naisen ikuisesti kestävät tatuoinnit sen sijaan pitää hyväksyä?

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn aivan varmasti ennen tapaamista, että onko tatuointeja (jos ei oo selvästi näkyviä, jolloin menee automaattisesti hylkyyn), tupakoiko...

Menee hylkyyn on lause joka kertoo sun persoonasta kaiken tarpeellisen, jos joku puhuu ihmisistä noin on pinnallinen ja liian suuret luulot itsestään. Toisia voi kunnioittaa vaikka onkin erilainen, luulet varmaan olevasi itse suurikin saalis

No jos pinnallisuutta on se, että tietää, millaisen ihmisen kanssa haluaa parisuhteen muodostaa, niin olen pinnallinen. Mun mielestä se on omien arvojen ja mielipiteiden kunnioittamista. Harva tatuointi on mun mielestä oikeasti kaunis, joten en pysty katsomaan, päivittäin, tatuoitua kumppania. Tupakoitsija taas haisee, ja suudelmat maistuu, niin järkyttävältä, että yksi kerta riitti. Nämä asiat ovat itselleni dealbreaker, aivan k

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos nyt löytäisit mukavan tatuoimattoman naisen ja perustaisit hänen kanssaan vaikka perheen joskus tulevaisuudessa, niin tulisiko sulle kenties ero, jos nainen myöhemmällä iällä päättää tatuoida jotain kehoonsa? Ihan ok että lähtökohtaan haluaa vaikuttaa, mutta onko sun omat arvot ja mielipiteet sitä luokkaa, että lähdet sitten omillesi mieluummin kuin katselet vaimon tatuointia? Koska vähän sama kuin lihomisen suhteen, niin ihmiset muuttuu ikääntyessään ja on aika iso red flag jos jollakulla on niin vahvoja mielipiteitä tietystä painosta tai tatuoimattomuudesta, että ne menevät sen jo muodostetun parisuhteen edelle. Itsensä tatuoiminen ei kuitenkaan ole mikään rikos tai edes yleisesti paheksuttava teko.

"Ihan mielenkiinnosta, mutta jos nyt löytäisit mukavan tatuoimattoman naisen ja perustaisit hänen kanssaan vaikka perheen joskus tulevaisuudessa, niin tulisiko sulle kenties ero, jos nainen myöhemmällä iällä päättää tatuoida jotain kehoonsa? Ihan ok että lähtökohtaan haluaa vaikuttaa, mutta onko sun omat arvot ja mielipiteet sitä luokkaa, että lähdet sitten omillesi mieluummin kuin katselet vaimon tatuointia? Koska vähän sama kuin lihomisen suhteen, niin ihmiset muuttuu ikääntyessään ja on aika iso red flag jos jollakulla on niin vahvoja mielipiteitä tietystä painosta tai tatuoimattomuudesta, että ne menevät sen jo muodostetun parisuhteen edelle. Itsensä tatuoiminen ei kuitenkaan ole mikään rikos tai edes yleisesti paheksuttava teko."

Lihomiseen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Jos nainen ei huomioisi/pysty kunnioittamaan mun mielipidettä siitä,  etten pääsääntöisesti pidä tatuoinneista, niin tuskin olisin vakavampaan parisuhteeseen hänen kanssaan päätynyt. Sama juttu, jos esimerkiksi nainen toivoo mieheltä jotain, niin jos sitä toivetta en pysty kunnioittamaan, niin tuskin suhde jatkuu. Tietyt perusasiat, kuten toisen mielipiteen kuunteleminen ja kunnioittaminen  kuuluvat aikuisuuteen. Ei kukaan aikuinen toimi tietoisesti rakastamansa ihmisen vahingoksi.

Kaikkea saa kysyä. Peilin edessä voit kysyä, miksi olet vuodesta toiseen yksin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ihan mielenkiinnosta, mutta jos nyt löytäisit mukavan tatuoimattoman naisen ja perustaisit hänen kanssaan vaikka perheen joskus tulevaisuudessa, niin tulisiko sulle kenties ero, jos nainen myöhemmällä iällä päättää tatuoida jotain kehoonsa? Ihan ok että lähtökohtaan haluaa vaikuttaa, mutta onko sun omat arvot ja mielipiteet sitä luokkaa, että lähdet sitten omillesi mieluummin kuin katselet vaimon tatuointia? Koska vähän sama kuin lihomisen suhteen, niin ihmiset muuttuu ikääntyessään ja on aika iso red flag jos jollakulla on niin vahvoja mielipiteitä tietystä painosta tai tatuoimattomuudesta, että ne menevät sen jo muodostetun parisuhteen edelle. Itsensä tatuoiminen ei kuitenkaan ole mikään rikos tai edes yleisesti paheksuttava teko."

Lihomiseen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Jos nainen ei huomioisi/pysty kunnioittamaan mun mielipidettä siitä,  etten pääsääntöisesti pidä tatuoinneista, niin tuskin olisin vakavampaan parisuhteeseen hänen kanssaan päätynyt. Sama juttu, jos esimerkiksi nainen toivoo mieheltä jotain, niin jos sitä toivetta en pysty kunnioittamaan, niin tuskin suhde jatkuu. Tietyt perusasiat, kuten toisen mielipiteen kuunteleminen ja kunnioittaminen  kuuluvat aikuisuuteen. Ei kukaan aikuinen toimi tietoisesti rakastamansa ihmisen vahingoksi.

Kai ymmärrät, että ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa mielipiteitään ja käyttäytyä eri tavoin vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, kuin nyt? Eli jos olet mennyt naisen kanssa yhteen ja hän sitten kymmenen vuoden kuluttua tulee siihen tulokseen, että haluaa tatuoinnin vaikkapa jonkun ison elämäntapahtuman (lapsen syntymä, sairaudesta toipuminen jne.) vuoksi niin olet sitten jättämässä puolisosi? Parisuhteeseen kuuluu toki mielipiteiden kuunteleminen ja tietyssä määrin kunnioittaminen, mutta jos suhde menee siihen että puolison mielipiteet estävät tekemästä valintoja vaikkapa omaa kehoa koskien, koska suhde on muutoin taputeltu, niin ollaan jo hyvin kontrolloivassa suhteessa ja sillä vastapuolella ei taida siinä vaiheessa olla paljoa rakkautta ja hyväksyntää antaa kumppaninsa elää elämäänsä siinä vierellä. Kuuntelu ja mielipiteen kunnioitus parisuhteessa ei ole sama asia, kuin kuunneltavan tahdon mukainen toiminta. Mitä tuohon viimeiseen lauseeseen tulee, niin kenekään vahingoksi ei toki pidä toimia, mutta oman kehon tatuoiminen ei ole vahingoksi puolisolle.

Musta on ok kysyä mitä haluaa, jos hyväksyy seuraukset.

Mutta toi mun mielestä sivistymätön kysymys ja epäkohteliasta, ja vähän sama, kun kysyisi kättelyssä, että "aiotko leikata tukan lyhyeksi tulevaisuudessa? tai "onko sulla aina laitetut varpaankynnet?" tai "oletko sotkuinen ihminen?" tai "pesetkö hampaat 2 kertaa päivässä?" eli siis jotain sellaista, mikä paljastuisi normaalisti itsekseen myöhemmin, mutta joka saattaa olla tökeröä ja aika pinnallista ylipäätään kysyä tuntematta ihmistä.

"Kai ymmärrät, että ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa mielipiteitään ja käyttäytyä eri tavoin vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, kuin nyt? Eli jos olet mennyt naisen kanssa yhteen ja hän sitten kymmenen vuoden kuluttua tulee siihen tulokseen, että haluaa tatuoinnin vaikkapa jonkun ison elämäntapahtuman (lapsen syntymä, sairaudesta toipuminen jne.) vuoksi niin olet sitten jättämässä puolisosi? Parisuhteeseen kuuluu toki mielipiteiden kuunteleminen ja tietyssä määrin kunnioittaminen, mutta jos suhde menee siihen että puolison mielipiteet estävät tekemästä valintoja vaikkapa omaa kehoa koskien, koska suhde on muutoin taputeltu, niin ollaan jo hyvin kontrolloivassa suhteessa ja sillä vastapuolella ei taida siinä vaiheessa olla paljoa rakkautta ja hyväksyntää antaa kumppaninsa elää elämäänsä siinä vierellä. Kuuntelu ja mielipiteen kunnioitus parisuhteessa ei ole sama asia, kuin kuunneltavan tahdon mukainen toiminta. Mitä tuohon viimeiseen lauseeseen tulee, niin kenekään vahingoksi ei toki pidä toimia, mutta oman kehon tatuoiminen ei ole vahingoksi puolisolle."

Teoreettisesti esitettyyn kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta kyllä itse perustaisin perheen vasta, kun oikeasti tietää, että 99,9% todennäköisyydellä parisuhde kestää kaiken eteentulevan ja voi luottaa toisen tekemisiin täysin. Tarkoitan siis tilannetta, jossa molemmat tietävät,  että pystyvät hyväksymään toisessa tapahtuneet muutokset. Omalla kohdalla voisi kyse olla esimerkiksi siitä, että tiedän naisen ottavan vain sellaisia tatuointeja, jotka eivät häiritse minua tai jos esimerkiksi olisin itse ollut raitis, puoliso tietäisi, etten ala juomaan holtittomasti,  jos hän pitäisi raittiutta aluksi edellytyksenä suhteessa. Ihmiset muuttuvat ja rakkaus saattaa saada puolisoy hyväksymään toisissaan ijmerllisempiäkin muutoksia. 

Tää aloitus toi itselle sellaisen mukavan lämpimän tunteen että luojan kiitos en ole enää sinkku ja joudu kahlaamaan Tinderissä läpi tällaisia hyypiöltä. 

Vierailija kirjoitti:

Tää aloitus toi itselle sellaisen mukavan lämpimän tunteen että luojan kiitos en ole enää sinkku ja joudu kahlaamaan Tinderissä läpi tällaisia hyypiöltä. 

Hyypiöitä on monenlaisia. Kyllä välillä täytyy todeta, että on vakka kantensa tai kansi vakkansa valinnut, sellaisia hyypiöitä on niin perheellisissä, parisuhteessa kuin sinkkuna olevissa.