Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ole pitkävihainen, vaikka olisi syytä
20.03.2024 |
En ole koskaan osannut murjottaa paria tuntia pidempään tai muutenkaan vihoitella. Vaikka minua kohdeltaisiin kuinka kurjasti, niin asiasta vihoitellessani voin niin huonosti, etten jaksa vihoitella. Nyt on tilanne, että miehellä oli salasuhde, joka paljastui joitakin kuukausia sitten. Olin tietenkin surullinen ja tuntui, että maailma romahti. Mutta muutaman viikon keskustelujen ja päätöksen pysyä yhdessä jälkeen, en jaksanut enää surkutella, vaan aloin taas olemaan iloinen itseni. Tämä ei tietenkään tarkoita, että asia olisi lakaistu maton alle, asiasta keskustellaan edelleen. Mutta olisin halunnut vähän enemmän itsestäni kiukkua, vihaa ym. Mutta kun en jaksa vihoitella.
Mikä minussa on vialla?
Kommentit (4)
Olet normaali, älykäs, tasapainoinen ja empaattinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen. Joku optimismi vaan jostain puskee. Eikä siinä vihasta kyllä ole kenellekään mitään hyötyä. Jämäkkä on tietysti hyvä olla tarvittaessa, mutta ei se tarkoita vihaa.
Oletko yksinkertainen?