Työkaverin kanssa parisuhde, onko järkeä?
Heissan!
Ajattelin kysäistä viisaammilta neuvoa tilanteessani. Miehenä kiinnostaa kuulla teidän naisten vinkkejä/mielipiteitä tilanteessani.
Olen tässä pohtinut jo pitkän aikaa, uskaltaisinko kysyä erästä työtoveria jonkun tekosyyn varjolla treffeille tai vaikkapa urheiluharrastuksen pariin. Mahdollisesti molemminpuolista kiinnostusta on ainakin silmäpelin ja hymyilyn vuoksi. Kiinnostunut olen ollut jo jossain määrin vuosien ajan. En vain ole saanut aikaiseksi edetä asian kanssa, koska en ole ollut aivan varma hänen suhtautumisestaan.
Edelleen kuitenkin emmin, koska olemme samassa (melko isossa) työpaikassa töissä ja näemme töiden puolesta yleensä viikottain. Yleensähän sanotaan, ettei kannata työkavereiden kanssa sählätä mitään, koska se pilaa sitten täysin työilmapiirin. Nyt kuitenkin on kyse ihan vakavasta parisuhteesta eikä mistään pikkujoulukoheltamisesta. Tiedän, että hän on sinkku, mutta en tietysti tiedä, onko jotain suhdeyritelmää vireillä toisen kanssa. Sinkkuuden hän on tuonut esille useasti varsin yksiselitteisesti.
Muutaman tutun kanssa olen asiasta puhunut ja he ovat löytäneet oman kumppaninsa juuri työpaikalta. Eihän nykyään edes potentiaalisia partnereita tapaa missään itse kun en esim. seuranhakusovelluksia käytä.
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus, jos tarkoitus on kuitenkin säilyttää työrauha ja molempien maine työyhteisössä hyvänä? Tuskailen, kun en tiedä miten asiassa edetä. Minun tuurillani olisin varmaan muutenkin tulkinnut hänen eleensä täysin väärin...
Argh.
Pahoittelut pitkästä viestistä ja kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti.
M32
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että olet homo, muttet ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi vielä itse.
Ap aloitti viestinsä sanalla HEISSAN. Joko aloitus on naisen kirjoittama, tai aloittaja on oikeasti homo.
Olihan tuo nyt vähän tekopirteä aloitus, mutta en halunnut mitään liian jäykkää "ehtoota"-tyylistä aloitustakaan. En ole edelleenkään homo enkä myöskään nainen. Ihan XY-kromosomillinen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on useasti painottanut, että hän on sinkku sinulle, hän varmaan sitten haluaa sinun tietävän tämän.
Kun on noin pitkä juttu, kannattaa kysyä häntä ulos. Muuten pähkäilet, mitä teistä olisi voinut tulla ja elämäsi menee hukkaan.
Et häviä mitään, jos kysyt. Sitten, jos hän vastaa kieltävästi yritä saada itsesi eteenpäin tilanteesta.
Peukut pystyyn!
Sen olen oppinut että naisen käytöksestä ei kannata päätellä yhtään mitään. Ne selvimmätkään merkit ei merkitse mitään. Nainen voi vaikka tuijotella, tulla kylkeen kiinni ja vaikka mitä kiinnostukseksi luettavaa tehdä ja silti lopulta saa kuitenkin lapaset namaansa kun uskaltautuu lähestymään. Koettua.
No juuri tämähän se tässä taustalla on. On tullut ihan tarpeeksi karvaita pettymyksiä, että en haluaisi sitä sitten ympätä vielä työpiireihin mukaan. Jos kyseessä olisi joku puolituttu, johon tietäisi olevani törmäämättä jatkossa, ei tässä olisi tätä vatvomista samalla tavalla. Asia vain on jäänyt vaivaamaan ja mitä enemmän hänen kanssaan vietän aikaa, sitä enemmän olen kiinnostunut.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa edetä vain ja ainoastaan jos on aivan varma, että toinen on kiinnostunut. Kolmannen hlön kautta tätä asiaa voisi tiedustella. Minua on lähestynyt pari työkaveria ja mikään ei ole imhottavampaa kuin kaveri tai työkaveri, joka yrittää jotakin, kun et ole kiinnostunut.
Tämä olisi ideaali tilanne kyllä, jos voisi tehdä maastokartoitusta kolmannen henkilön kautta. Asia nyt on tietyllä tapaa niin, että en lähtökohtaisesti oleta olevani naisille mitenkään kiinnostava tai potentiaalinen kumppani, joten tällaisen asian kysely voisi herättää lähinnä enemmän kulmakarvojennostelua ja huvittuneisuutta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisellehan ei ihminen mahda yhtään mitään. Se on aivokemiallinen reaktio, joka vain tapahtuu jos on tapahtuakseen. Eri asia on sitten se järki, että kannattaako. Se on syytä pohtia huolella. Ihastuminen, vaikka onkin äärimmäisen voimakas reaktio, menee kyllä ajan kanssa ohi. Sitä voi yrittää helpottaa näkemällä ihastuksen kohdetta mahdollisimman vähän ja vaikkei siihen olisikaan mahdollisuutta, niin se menee ajan kanssa ohi joka tapauksessa. Asiaa ei siis kannata ajatella niin, että nyt on jotenkin täysin pakko toimia, koska toinen on vain yksinkertaisesti niin ihana. Tämä on vaihtoehto jota suosittelen harkitsemaan vakavasti, vaikka tiedän sen olevan ihastuneena aivan äärimmäisen vaikeaa. Helpompaa on varmaan lopettaa tupakointi, kuin pysytellä erossa suuresta ihastuksestaan. Mutta mahdollista se siis todellakin on.
Jos sitten vaakakupissa tämä ihastuminen painaa kuitenkin niin paljon, että kokee pakoksi antaa sille periksi, niin on hy
No... omat vanhempani tapasivat töissä ja siellä pysyivät yli 30 vuotta. Että ei kaikkien kohdalla asia ole mitenkään ihmeellinen, että tarvitsisi väkisin työpaikkaa vaihtaa Tiedän joitain muitakin työpaikkapareja. Sivusta
"Älä syö ja pasko samassa paikassa."
Tee rohkeasti aloite. Tilanne olisi hankalampi jos olisitte jossain samassa pienessä työtilassa päivittäin pienessä porukassa tai kahdestaan.
Löysin oman mieheni töistä, pian tulee 10 vuotta yhteiseloa täyteen.
Käyttäjä10732 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa edetä vain ja ainoastaan jos on aivan varma, että toinen on kiinnostunut. Kolmannen hlön kautta tätä asiaa voisi tiedustella. Minua on lähestynyt pari työkaveria ja mikään ei ole imhottavampaa kuin kaveri tai työkaveri, joka yrittää jotakin, kun et ole kiinnostunut.
Tämä olisi ideaali tilanne kyllä, jos voisi tehdä maastokartoitusta kolmannen henkilön kautta. Asia nyt on tietyllä tapaa niin, että en lähtökohtaisesti oleta olevani naisille mitenkään kiinnostava tai potentiaalinen kumppani, joten tällaisen asian kysely voisi herättää lähinnä enemmän kulmakarvojennostelua ja huvittuneisuutta.
T. Ap
Älä vaan ala kysellä ulkopuolisilta asiaan liittyen yhtään mitään. Sitten sopassa alkaa olla niin monta muuttujaa että työnteko on pian mahdotonta. Kokisin ainakin itse äärimmäisen kiusallisena jos työkaveri alkaisi minulta kärttää toisen työkaverin mahdollisia tunteita itseään kohtaan.
Aikuiset setvivät nuo jutut kahden kesken, alakoulussa voi olla ok laittaa kaveri asialle.
AP, aloita suhde jonkun työpaikkasi mukavan komean nuoren miehen kanssa. Paljon helpompi kun ei työkaverit ihmettele, kyttää ja juoruile vaikka lähtisitte töistä yhdessä "urheilemaan" vaikka joka päivä.
No miksi ei voisi tehdä aloitetta? Mites some? voisitko laittaa hänelle viestiä?
Jos kestät nähdä häntä työpaikalla myös jos saat pakit häneltä.
Ihastumisellehan ei ihminen mahda yhtään mitään. Se on aivokemiallinen reaktio, joka vain tapahtuu jos on tapahtuakseen. Eri asia on sitten se järki, että kannattaako. Se on syytä pohtia huolella. Ihastuminen, vaikka onkin äärimmäisen voimakas reaktio, menee kyllä ajan kanssa ohi. Sitä voi yrittää helpottaa näkemällä ihastuksen kohdetta mahdollisimman vähän ja vaikkei siihen olisikaan mahdollisuutta, niin se menee ajan kanssa ohi joka tapauksessa. Asiaa ei siis kannata ajatella niin, että nyt on jotenkin täysin pakko toimia, koska toinen on vain yksinkertaisesti niin ihana. Tämä on vaihtoehto jota suosittelen harkitsemaan vakavasti, vaikka tiedän sen olevan ihastuneena aivan äärimmäisen vaikeaa. Helpompaa on varmaan lopettaa tupakointi, kuin pysytellä erossa suuresta ihastuksestaan. Mutta mahdollista se siis todellakin on.
Jos sitten vaakakupissa tämä ihastuminen painaa kuitenkin niin paljon, että kokee pakoksi antaa sille periksi, niin on hyvä tiedostaa että kyllä se teidän työyhteisöön ja teidän kahden keskinäiseen työkaveruuteen tietenkin vaikuttaa. Jonkin aikaa on varmasti mahdollista pysyä molempien samassa työpaikassa, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan tilanne, että toisen teistä on vaihdettava työtä. Sen helppous tai hankaluus on sitten hyvin tapauskohtaista. Töitä varmasti löytää, mutta jos molemmat teistä ovat rakentaneet uraa kyseisessä talossa ja siellä on edessä lupaavat urakehitysmahdollisuudet, niin nämä ei sitten automaattisesti seuraa perässä. On hyvä tiedostaa, että toisen teistä on otettava uralla "harha-askel" ja ihan pahimmillaan se voi jopa tietää hyvin alkaneen urakiidon tyssäystä, jota ei välttämättä ole mahdollista korjata myöhemminkään. Onko ihastus sitten sen arvoinen? Se on kysymys joka pitää itse pohtia. Kuten sanoin, ihastuminen on kemiallinen reaktio aivokemiassa, joka kyllä menee aikanaan ohi. Se muuttuuko se rakkaudeksi, on aivan täysin mahdotonta tietää vielä tässä vaiheessa.
Ihastumisen tunne on niin voimakas, että voin jo 99% todennäköisyydellä sanoa sinun ajattelevan nyt, että kyllä se on sen arvoista; ei tässä ole sen kummempaa uraa, ei etenemisnäkymiä ja ainahan töitä löytää. Olisi erittäin poikkeuksellista jos ajattelisit toisin. Sen takia ihastuneelle ihmiselle ei juuri koskaan voi ns. puhua järkeä. Ihastuksen tunne on aina suurempi.
Mutta tuossa on kuitenkin nyt liuta faktaa. Nyt kun et ole vielä tehnyt ensimmäistä aloitetta, olet asian taitekohdassa. Sen rajan kun ylität ja treffeille menette, niin paluuta entiseen ei enää ole. Silloin annat ihastumisen tunteelle ikään kuin luvan ja sitä ei voi peruuttaa. Tällöin se tietää mitä todennäköisemmin kertomiani asioita, eli toisen teistä on vaihdettava työnantajaa ja se voi, ei tietenkään aina, olla steppi uralla harha-askel. Siinähän vaihdetaan työpaikkaa tämän romanssin takia, eikä siis siksi että bongattiin mielenkiintoinen urahaaste.
Itse olen ihastunut työkaveriini useamman kerran. Mutta asiantuntijatyötä kun teen, niin olen kokenut että pidän tunneasiat ja työn erillään. Ihastuksen kohteita kyllä löytää työpaikan ulkopuoleltakin.