Kuulostaako tää meidän avioliitto kamalalta?

5v järkytti mua tänään todella paljon kun kysyi yhtäkkiä, että " rakastitteko te toisianne ennen?" Yritin sitten kysellä, että kuinka niin jolloin sain tälläisen vastauksen: " kun te tappelette aina ja isi ei enää edes halaa sua kun lähtee töihin, eikä muutenkaan."



Järkytyin niin paljon, että olen vieläkin ihan shokissa :( Mieheni on hankala. Hänen on äärimmäisen hankala näyttää minulle mitään positiivisia tunteita ja hänen tapansa kommunikoida on usen sellainen väittelynhaluinen tai muuten vaan kärttyinen. Se johtuu taas hänen kotioloista. Mieheni isä on mukava kaikille muille paitsi vaimolleen ja heillä on todella kamala suhde. Meillä mieheni kanssa nyt ei todellakaan ole noin kamalaa. Kyllä me päivittäin juttelemme ja yritän välttää ettei se ärsyttävä jankkaaminen alkaisi. Olen tehnyt selväksi, että tietynlainen arvostelu mm. mun ulkonäköä kohtaan on ala-arvoista jne. Mieheni ei oikein osaa kommunikoida muulla tavalla. Olemme olleet parisuhdeterapiassa mutta kun mies ei ollenkaan näe eikä tajua omaa osuuttaan :( Näkee vain mun rahan tuhlaamisen.



Mies ei tosiaankaan halaile eikä myöskään ikinä sano mitään, että olisin kiva, hyvä, nätti tms. Itselläkin on omasta traumaattisesta lapsuudesta johtuen vähän vaikeaa tuo halailu. Silti tiedän, että mies rakastaa minua sillä minä ja lapsi ollaan hänelle kuitenkin ne tärkeimmät. Mies tykkää tehdä meidän kanssa kaikenlaista, matkustelemme jne. Joskus meillä on hauskojakin keskusteluja ja seksikin on hyvää silloin kun sitä on. Mies on äärimmäisen luotettava ja kuuntelee aina minun mielipiteen ennen kuin tekee mitään. Hän tekee paljon kotitöitä ja hoitaa pihan ja autot ja on hyvä isä lapselle. Itse näen asian niin, että hän ei tavallaan tahallaan ole tuollainen kun on vaan on sen verran hölmö, että ei osaa nähdä omaa käytöstään. Kun ei tosiaan se parisuhdeterapiakaan mitenkään avannut hänen silmiään.



Nyt tässä vaan mietin, että miten asiasta keskustelisi lapsen kanssa? Pitäisikö sitä nyt ruveta antamaan töihinlähtöhalauksia? Lapsi on sitä mieltä, että minä kyllä rakastan miestä mutta mies ei mua. Olenkin ihmetellyt milloin lapsi huomaa, että muiden vanhemmat käyttäytyvät eri tavalla? Kyllähän mua v**tuttaa se miehen jankkaaminen ja arvosteleva äänensävy aivan suunnattomasti enkä halua, että lapsi kuvittelee sellaisen käytöksen mieheltä olevan ok? Mutta ei hän näköjään kuvittelekaan koska tietää, että miehen käytöksessä on jotain hämärää. Parisuhdeterapiaan en enää lähde eikä lähde mieskään, se on kokeiltu. Mies on sitä mieltä, että meidän parisuhteessa ei ole muuta vikaa paitsi mun rahankäyttö. Kun lopetan sen tuhlaamisen niin sitten kuulemma kaikki on tosi hyvin.....