En kestä sitä, että pieni vauvani kasvaa isoksi pojaksi, eikä enää tuhise olkaani vasten ja jokeltele ihanasti.... :(

Mutta yhä vieläkin, nyt 4-vuotias poikani, on edelleen se valloittavan suloinen hurmuri ja äidin kulta ;-). Nykyään vaan osaa myös kietoa kädet kaulalle ja hurmata sanoillakin, kun toteaa päivittäin, että " äiti, kyllä minä niiin rakastan sinua..." .



Hassua, että poika on niin tunteitaan näyttävää sorttia, kun me vanhemmat taas ollaan tyypillisen suomalaisen jäyhiä... Mutta toivon vaan, että ihana poikamme säilyisikin sellaisena.

ihme-juttuja :) -ap-

niinhän se biologia on tarkoittanut...