Lue keskustelun säännöt.
Epävakaan persoonallisuuden testit ja kysymys "tyhjästä" tunnetilasta
16.03.2024 |
Eli tällainen: I nearly always feel "empty."
En ymmärrä tuota. Tiedän iloisen, surullisen, pelokkaan, ja yleensäkin kaikenlaiset tunnetilat mutta en tuota tajua. Miten tuntemus voi olla "tyhjä"? Tajuan, että esim. lasi voi olla tyhjä tai pahvilaatikko voi olla tyhjä, tai tavallaan kovalevy, mutta miten voi tuntua tyhjältä? Lähimpänä, mitä voisin kuvitella olisi nälkä tai jano (eli että maha on tyhjä), tai että virtsarakko on virtsaamisen jälkeen tyhjä ja sen tuntee, mutta ei sillä sitä varmasti haeta.
Mikä on tuo empty?
Kommentit (9)
Mielestäni kyse on häpeästä ja siitä että ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa. Siksi myöskään mitään terveesti rakentunutta identiteettiä ei ole. On vain reaktiivinen, ailahteleva tunne-elämä ja ulkoaohjautuva minuus. Itselleni tuo tunne tyhjyydestä on valitettavasti erittäin tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyse on häpeästä ja siitä että ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa. Siksi myöskään mitään terveesti rakentunutta identiteettiä ei ole. On vain reaktiivinen, ailahteleva tunne-elämä ja ulkoaohjautuva minuus. Itselleni tuo tunne tyhjyydestä on valitettavasti erittäin tuttu.
Muotoilit tuon tunteen miljoona kertaa paremmin kuin itse osasin :)
t. 1
Vaikea sitä on selittää. On vain sellainen tunne ettei millään ole mitään merkitystä ja voisi katsoa vaikka seinän tapettia koko päivän. Päivät muutenkin kuluu kaikenlaiseen turhaan pyörittelyyn vaikka voisi olla kehittävää ja hedelmällisempääkin tekemistä, koska ei näe niissä järkevämmissä tekemisissäkään pointtia.
Mielestäni tuo tyhjyys on sellaista turvattomuutta/jäsentymättömyyttä. Ei ole minuutta ja yrittää jotenkin alitajuisesti hakea muista tukea imemällä heidän minuuttaan. Muiden kautta on minuus, se ei ole itsessä. Mutta koska ei ole tietoa muunlaisesta minuudesta, se on minun minuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea kuvailla, mutta siihen liittyy ehkä sellainen tunnottomuus, apatia ja motivaation puute. Johtuu usein kehittymättömästä identiteetistä, kun ei oikein tiedä kuka on ja on sen takia juureton. Näin itse kuvailisin kun oireilin epävakaaseen tyyliin nuoruudessani.
Tosi hyvin kuvailtu. Minulla oli juuri näitä fiiliksiä myös nuoruudessani, ja olin monta vuotta hoidossakin (terapia) oireiden vuoksi. Noin yleensä hoito varmasti tepsiikin, mutta minulla ei, koska kyse oli pohjimmiltaan erilaisesta neurologiasta. Tämän diagnosoinnin jälkeen aloin myös itse ymmärtää paremmin ongelmiani - mulla ei ole vaikeaa traumataustaa. Olen yhä aika apaattinen, tunnoton ja motivaatioton, ja annan asioiden vain olla. Käytännössä tuntuu että lillun maailmassa sattuman varassa, (mitä tietysti teenkin), minulla ei ole voimavaroja eikä oikein haluakaan esittää elämäni pääroolia, ja minulle tapahtuvat asiat tulevat aina vähän sekundäärisinä seuraamuksina muille tapahtuvista asioista. Se(kään) ei oikeastaan haittaa, koska minua ei kiinnosta.
Hetkeksi voi elämään tulla jotain "pointtia" jos jotain kivaa tekee jonkun kanssa, mutta heti kun se loppuu niin on takaisin sellaisessa turhuudessa ja tyhjyydessä. Tällainen tyhjyyden tunne tulee erityisesti silloin kun on ollut jossain reissussa tai kaverilla viihteilemässä ja tulee sitten takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://mielenihmeet.fi/emotionaalinen-tyhjyys-on-raskas-taakka-kantaa/
Minusta tuon linkin kirjoitus on höpöhöpöä. Miksi pitäisi koko ajan olla liikkeessä kohti jotain päämäärää? Miksi koko ajan pitäisi antaa itsestään jotain? Mitä väliä?
Vähän vaikea kuvailla, mutta siihen liittyy ehkä sellainen tunnottomuus, apatia ja motivaation puute. Johtuu usein kehittymättömästä identiteetistä, kun ei oikein tiedä kuka on ja on sen takia juureton. Näin itse kuvailisin kun oireilin epävakaaseen tyyliin nuoruudessani.