Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa puolison suvun puhumattomuutta
16.03.2024 |
Asiallahan ei sinänsä ole minulle väliä, kun heidän omat asiat ei minua koske. Mutta kun meillä on lapsia, jotka kuormittuu tästä tilanteesta. Eli oikeasti isoja asioita, joista ei sitten vain puhuta, kun ei osata tai haluta.
Mitä tässä voi toimia lasten parhaaksi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
No tässä on kyseessä isovanhemman kuolemaan johtava sairaus, niin kai tästä nyt kouluikäisten lasten kanssa olisi hyvä puhua?
Ap
Etkö osaa itse puhua, lapsen tasoisesti, niille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapsuudessa kunnolla selkääni, kun koiramme kuoli ja luonnollisesti suruissani kerron asiasta ystävälleni. Isä oli aivan silmittömästi raivoissaan, kun joku tuttava oli hänelle tullut kylillä puhumaan koiran kuolemasta. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, ettei sellaisista asioista puhuta kenellekään!
Miksi sinusta ap olisi lasten parhaaksi, että heille kerrottaisiin, että mummo/vaari kuolee pian?
Vierailija kirjoitti:
No tässä on kyseessä isovanhemman kuolemaan johtava sairaus, niin kai tästä nyt kouluikäisten lasten kanssa olisi hyvä puhua?
Ap
Mutä se sinulle kuuluu? Miksei miehesi huolehdi asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei ole koskaan puhuttu, vanhemmat 40-luvulla syntyneitä. Olen näin aikuisena tulkinnut ajatuksen olleen se, että asiat kantautuvat ulkopuolisten korviin. Toinen vanhempani oli lapsuudessani paljon sairaalassa, ja toinen vanhempani arvaili myöhemmin, että tällä ehkä oli tuolloin syöpä jota kai hoidettiin leikkauksin ja raskain lääkityksin. Eli tällaisista asioista eivät kaikki ole puhuneet edes saman katon alla asuvalle puolisolle, saati sitten lapsille tai lapsenlapsille jotka saattaisivat edelleen puhua asiasta muille. Sairaus on ollut häpeä ja heikkous.