mitä mieltä perhepedistä?

Minä olen kokenut perhepedin tosi ihanaksi ratkaisuksi, mutta meillä onkin vain yksi lapsi. Uskon, että jos olisi useampi lapsi tulossa, voisi olla viisasta totuttaa lapsi nukkumaan omassa sängyssään aika pienestä, viimeistään sitten kun lopettelee yöimetyksiä. Usean pienen lapsen äiti tarttee kaikki unet mitkä voi vaan saada.



Mutta siis minä olen tykännyt hirveästi siitä että lapsi nukkuu meidän pedissä, eikä mieskään ole valittanut, koska meillä on tilaa varasängylle vierashuoneessa, jonne toinen vanhemmista voi kömpiä nukkumaan välillä omaan rauhaan. Meidän perhe on tuttavapiirissä ainoa jossa lapsi on ollut koko ajan perhepedissä, ja mielestäni miellä on fyysisempi suhde lapseen kuin noilla muilla perheillä (sattumaa tai ei). Siis paljon fyysistä kosketusta ja hassuttelua, myös lapsen aloitteesta.

Meillä nukutaan perhepedissä jaksoittain; joskus taapero (vajaa 2v.) on ollut niin vilkas liikkumaan öisin, että olemme nukuttaneet häntä pinnasängyssä miehen puolella. Mutta suurimman osan hän nukkuu välissämme ja kaikki nautimme siitä. On ihanaa havahtua keskellä yötä siihen, että taapero on painanut päänsä olkapäälleni ja kietonut kätensä kaulani ympärille. Voi sitä rakkautta:)



Muistan, että lapsen ollessa ihan pieni pelkäsin myös sitä päälle kääntymistä ja siihen aikaan lapsi saattoikin olla enemmän omassa sängyssään.

Omaan sänkyyn ovat siirtyneet noin puolen vuoden ikäisenä ja sen jälkeen nukkuneet meidän sängyssämme satunnaisesti.



Varsinkin vauvan kanssa perhepeti on todella loistava ja helpottaa yöimetyksiä.

Ja välillä yöllä otan 6kk ikäisen viereeni nukkumaan jos lapsi nukkuu muuten rauhattomasti omassa sängyssään (esim. nyt kun hampaita tulossa). Lapset nukkuvat siinä hyvin mutta minä en osaa taas kovin hyvin nukkua, joten lapset nukkuvat omissa sängyissään. Isommat lapset eivät viereen tule muuten kuin jos sairastuvat yöllä ja en jaksa omaa patjaani heidän viereen reuhoa tai lapsen patjaa sänkymme vierelle lattialle. Miestä ei varsinkaan vauva häiritse ollenkaan.



Eli sanoisin että ihan tilanteen mukaan. Ja sitä tilannetta voi muuttaa/se voi muuttua koska vain.

Meidän tyttö nukkui 5 kk mun vieressä. En voi sanoa, että olisin yöheräilyistä juurikaan kärsinyt. Vauva oli pelkällä rintamaidolla.



Vauvalla oli oma peitto ja mulla oma. Myttäsin siihen meidän väliin sitä peittoa, että tuli vähän kierähdysestettä. Koskaan en kyllä pelännyt kierähtäväni vauvan päälle. Ja vaikka kuinka vauva olisi siirretty keskelle sänkyä ja meille reilu välimatka, niin kummasti se aina oli loppujen lopuksi ihan minussa kiinni.



Ja mielipiteitä kyllä kuultiin tuosta nukutusasiasta. Loppujen lopuksi kannattaa kuunnella omaa itseään, eikä suuremmin välittää muiden mielipiteistä.



Nykyään meidän lapsi on yli 2 v. Ja nukahtaa omassa huoneessa, omaan sankyynsä, yksin. Iltasatujen jne jälkeen. Ja nukkuu koko yön omassa sängyssä. Joskus sitä vieressä nukkumista oikein kaipaa.

Aloitin aina jo sairaalassa vieressä nukuttamisen ja jatkoin kotona niin pitkään kuin öisinkin syötin, eli 1 - 1,5 v. Lapsia meillä on viisi ja perhepeti takasi koko perheelle hyvät unet. Kenenkään ei tarvinnut yöllä herätä vauvan itkuun. Kun vauvat olivat vähän isompia, he kaivoivat itse rinnan esiin ja söivät. Itse juuri ja juuri heräsin siihen, mutta jatkoin heti unia. Ei tullut univelkaa.

Jos teidän perheessä tykätään nukkua perhepedissä, niin se on varmasti teille juuri sopiva järjestely =)



Meillä ei ole kumpikaan nukkunut vauvana vieressä, mutta isompi on jostakin 1,5-vuotiaasta aina välillä nukkunut ja nukkuu edelleen 7-vuotiaana. Pienempi on 1v 9kk ja muutaman kerran on tullut yöllä viereen ja joskus matkoilla, kylässä ym, mutta muuten haluaa nukkua omassa sängyssään.

paljon myös äitiyspakkauksessa sängyn vieressä, siitä oli näppärä nostaa imemään. Sitten kun laatikko jäi pieneksi, jäi pysyvästi perhepetiin, pinniksessä on nukkunut tosi vähän. Nyt lapsella on oma sänky meidän sängyn vieressä, nukkuu siinä joskus.

Ja samaa mieltä olen, ettei minuakaan haittaa jos lapsi herättää yöllä siihen että pienet kädet ilmestyy kaulalle =). Mikäs sen ihanampaa.

Vierailija:

Meillä nukutaan perhepedissä jaksoittain; joskus taapero (vajaa 2v.) on ollut niin vilkas liikkumaan öisin, että olemme nukuttaneet häntä pinnasängyssä miehen puolella. Mutta suurimman osan hän nukkuu välissämme ja kaikki nautimme siitä. On ihanaa havahtua keskellä yötä siihen, että taapero on painanut päänsä olkapäälleni ja kietonut kätensä kaulani ympärille. Voi sitä rakkautta:)

n paljon.

kääntyilyn seurauksena miten estää putoaminen illalla kun me vanhemmat olemme vielä hereillä. Sängyn toinen laita seinää vasten? Mitä muuta voi tehdä ehkäistäkseen putoamisen?

Nyt meillä on vierashuoneessa lattialla patjat ja lähden aina välillä kuopuksen kanssa sinne nukkumaan, omasta halustani ei lapsen. Kuopus on ollut enemmän mieltynyt pinnasänkyyn kuin veljensä. Jännä, että lapset voivat olla syntymästään lähtien niin erilaisia.

Kuopus on nyt 1-v 5kk ja muuttaa ensi viikolla isoveljen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan.



Mä en ole ollut vauva-aikana väsynyt kummankaan kanssa, koska en ole joutuut pomppimaan öisin ylös sängystä, kun olen vaan imettänyt siinä vieressä. Ymmärrän että kaikille se ei sovi, mutta ihmettelen, miksei sitä tarjota varteenotettavana vaihtoehtona vauvan nukuttamiselle. Kun se vaan säästää niin paljolta, jos ei tarvitse öisin hillua pystyssä.

Molemmat lapset ovat nukkuneet vastasyntyneestä asti perhepedissä, tai oikeastaan nukkuvat vieläkin, sillä 3v:n sänky on meidän sängyssämme kiinni. Kuopus 1,5v nukkuu vieläkin välissämme, mutta on ollut tarkoitus ostaa hänellekin oma sänky makuuhuoneeseemme.



Imetykset ovat sujuneet helposti ja vauva saa tarvitsemaansa läheisyyttä myös yöllä. Itse en osaisi olla ellei vauvani olisi kosketusetäisyydellä.



Aamuhetket ovat vain niin ihania, kun heräämme kaikki kolme (siis minä ja lapset), halimme siinä hetken rauhassa ja juttelemme mukavia. Lapset saavat siirtyä omaan yhteiseen huoneeseensa sitten kun ovat siihen valmiita, uskon siirron tapahtuvan kivuitta.

Perhepeti on loistava ja monen maailmankuulun lastenpsykologin suosittelema.

Meillä ollaan alusta asti nukuttu perhepedissä ja yhä nukutaan, poika on 2-vee. Minun on yhä vaikea nukkua, jos poika on halunnutkin nukkua esim. osan yöstä omassa sängyssään. koskaan en tosin hae takaisin itse. Poika saa itse päättää, missä nukkuu.



Me harrastellaan seksiä sitten ihan kaikkialla muualla mieheni kanssa, jos joku sitä taas ihmettelee :)



Pidä vauvasi lähellä. Hän on sinun pikkuisesi ja on täysin luonnotonta laittaa ihmislapsi kauas äidistään nukkumaan.

Yksi lapsi on vain ja nukkui ihan pienenä meidän välissä, sitten jossain 4kk-iässä siirtyi pinnasänkyyn. Jossain välissä nukkui taas meidän välissä, kun alkoi heräillä öisin painajaisiin tms. Oli helmpompi rauhoitella kun ei tarvinnut itse nousta ja kaikki olimme aamulla virkeämpiä. Meidän lapsi on aina nukkunut tosi rauhallisesti paikoillaan, eikä ole häirinnyt meidän unia. Nyt on taas takaisin omassa huoneessaan omassa sängyssään, mutta saa tulla väliin, jos yöllä herää eikä saa unta.

välillä sujuu kuin paraatimarssilla nukkuisi ja toisinaan taas kuin kelluen isolla lumpeen lehdellä

Meille se on luonnolliselta tuntuva ratkaisu sillä mies on reissuhommissa ja vain muutaman yön kuukaudesta kotona. Tuntuisi sitten oudolta nukkua yksin isossa sängyssä, ihanaa kun pikkuinen tuhisee korvan juuressa <3



Minä ja mies ollaan lapsuudessa molemmat nukuttu lähes kouluikään perhepedissä ja se tuntui luonnolliselta heti lähtöjään, tokikaan siitä ei mitään edes erikseen puhuttu --> ei mitään etiikkaa homman takana.



Meillä ei ole edes sänkyä lapselle, mutta jossain vaiheessa sekin olis tarkoitus hankkia --> koitetaan saada lapsi sinne joskus, jos vaikka onnistuis jotenkin sen omasta tahdosta ilman erillisiä " unikouluja" .

Luulen, että monissa köyhissä maissa ei paljon ole vaihtoehtoa. Mun sukulainen eli nuoruutensa kodissa, jossa oli maalattia ja yksi pieni huone, jossa eli iso perhe. Kyllä siinä taisi punkata vierekkäin ihan minkä ikäisiä tahansa. Joten ei se nyt välttämättä tarvitse epänormaalia olla tavallaan sisäsyntyisesti. Meidän kulttuuri on tottunut ajattelemaan niin, enkä sinänsä puolusta asiaa tuossa tapauksessa.

Aluksi pelkäsin, että litistänkö vauvan, kun sitä kauhisteltiin, että imetätkö sinä makuullaan yöllä (kauhistelijoille en edes kertonut, että se nukkuu meidän vieressä koko ajan). Minusta tuntuu mukavalta olla lähellä vauvaa, ja kun yöllä lapsi söi aluksi kovin usein, olisi ollut todella rasittavaa aina nousta hakemaan ja syöttää istuallaan, ettei nukahda makuulleen... Tuskin olisi ehtinyt nukahtaa, kun olisi saanut taas herätä. Nyt yöimetys ei ollut mikään ongelma, unia jatkettiin heti enkä aina tiennyt edes milloin ruokailu loppui. Kun sängystä putoaminen alkoi olla mahdollista, otettiin sängystä jalat pois. Toistaiseksi nukutaan yhdessä, lapsi vuoden ikäinen. Katsotaan nyt miten edetään.