Mikä on elämäsi isoin tarkoitus?
Vanhemmuus? Ammattinimike? Läheisen hoitaminen? Muiden auttaminen? Varallisuuden kartuttaminen? Yhdistelmä monesta eri asiasta? Uskonto? Ystävät?
Olen viilentänyt välejä lapsuuden perheeseeni, jotka aina potkivat siihen suuntaan, että työ ja raha ja omaisuus on tärkeintä.
Nyt yritän 30v lapseton juuri eronnut sinkku pohdiskella, että mikähän oikeasti omasta mielestäni on se tärkein asia. Hankin hyvän mielekkään koulutuksen, joten ei tarvitse aloittaa nyt alusta, mutta en oikein käsitä, että mistä ihmiset saa tarkoituksen.
Kommentit (14)
Tietoisuuden kasvattaminen, ehkä löytää rakkaus uudelleen minkä mä joskus kadotin.
M. 32
Toimia näköjään piikkinä pahojen ihmisten lihassa. Jos itse valitsin tämän elämän, niin olipa ylevä valinta. Täysin romuna.
No kun vihdoin onnistuin (pitkällisten hoitojen avulla) mieheni kanssa saamaan lapsia, niin kyllä he ovat kaikkein tärkein elämäni tarkoitus. Miehen ja muun perheen hyvinvointi on myös tärkeää. Kolmantena varmaan tulee työ. Se on minulla onneksi mielenkiintoista ja saan siinä ihan konkreettisesti auttaa suurta joukkoa toisia ihmisiä elämään pidempään ja parempaa elämää.
Parin viime vuoden ajan elämäni isoin tarkoitus on ollut: korjata vääryyksiä ja puolustaa vanhuksia ja heikkoja.
Vanhemmuus ja oma perhe, parisuhde ja koirat. Työ on vain pakollinen paha. Muita tärkeitä luonto, oma rauha ja käsillä tekeminen.
Auttaa eläimiä. Ne ovat kaikkein viattomimpia ja niitä kohdellaan niin julmasti ja raaasti.
Kansainvälinen eläinsuojelutyö on elämäntehtäväni,
Minulle se henkisyys on tärkein asia, vaikka en ole mitenkään uskonnollinen siinä mielessä, että uskon kirkkoon tai mihinkään kirkon alla olevaan uskontoon. Minulle henkisyys on jatkuvaa etsimistä ja tuo lohtua ja uskon toki Jumalaan ja korkeampaan kuin yliminääni, joka on yhteydessä Luojaansa. Se on jatkumo ja saan koko ajan uutta tietoa, mikä lisää ymmärrystäni maailmaa kohtaan ja myös itseäni kohtaan. Yritän antaa anteeksi toisille ja myös opetella antamaan anteeksi itselleni. Nähdä hyvät puolet toisissa ihmisissä, mikä on aika vaikeaa välillä ja usein. Ja toki nähdä itseni ja tutustua omaan itseeni siinä valossa, että olen täällä vain oppimassa elämän määräämiä läksyjä. Toivon, että opin olemaan sellainen, joka ei ole katkera ja näkee vain hyvät asiat ja hyvät puolet elämässäni. Ja opetella olemaan kiitollinen, mitä elämä antaa. Eli on katto pään päällä, on ruokaa, on sänky, voin käydä suihkussa ym. ym. Elämälle pitää olla kiitollinen, vaikka kuinka vähän olisi. Itse olen joutunut opettelemaan. Välillä toki unohdan, mutta aloitan toki aina alusta. En kuvittele olevani koskaan toisten yläpuolella, mutta en myöskään alapuolella. Elämä opettaa minua nöyräksi, mutta ei suinkaan siten, että nöyristelen muita.
Työ ja veronmaksaminen on tärkeintä maailmassa. Niinhän yleensä puhutaankin, vaikka lapsien hankinnasta. Tarvitsemme VERONMAKSAJIA.
Vanhemmuss varmaan. Oma elämä junnaa sen ja työn ympärillä. No huonommin voisi ola myös.
Olen täällä vielä siksi, että haluan nähdä, kuinka hulluksi meno vielä menee tässä maailmassa.
Tuo on kannatellut minua silloin, kun olin yksin. Viimeisen pian vuosikymmenen on ollut myös kumppani, joka tarvitsee apuani yhä lähes päivittäin erinäisiin asioihin. Ajattelin aikoinaan tämän olevan ohimenevä vaihe mutta toisin kävi. En oikein tiedä, mitä ajattelen tästä, mutta huomaan yhä useammin ajattelevani, että ei välttämättä ole huonoin kohtalo huolehtia toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä selvittää sitä.
Kerro mullekkin jos selviää. Laitat vaan tänne palstalle niin se riittää.
Minusta tulee kompostia ja jokin kasvi saa ravinteita itseensä.