Mies ei ollut kertonut mt-hoitajalle ongelmistaan
Miehellä on hoitokontakti mielenterveyspalvelujen hoitajalle, masennuksen vuoksi. Olen kannustanut miestä kertomaan rehellisesti ongelmistaan siellä ja onkin sanonut kertoneensa. Useita kertoja sanonut näin. Aloin pohtimaan että miksiköhän miehelle ei tarjota mitään muuta apua kuin puhelinsoitto kerran kuussa, vaikka elämänhallinta on hänellä hukassa useilla eri osa-alueilla. No, ihan vain siitä syystä, että mies ei ollut kertonut ongelmistaan juuri mitään. Hoitaja oli tästä aika järkyttynyt, että kotona koko perhe kärsii miehen käytöksestä ja hänen kanssaan puhelimessa mies on aina niin iloinen ja vitsailee. Saisipa sen iloisen miehen myös tänne kotiinkin..
Kolmisen vuotta vähän vastaavassa tilanteessa otin yhteyttä miehen psykoterapeuttiin ja kerroin miten mies käyttäytyy kotona. Sama ihmettely ja hämmennys. Totesi sitten, että hän on ihan väärän suuntauksen terapeutti kyseisiin ongelmiin.
Siis miten, miten ihmeessä mies onnistuu salailemaan ongelmiaan ja sumuttamaan hoitohenkilökuntaa?! On joko niin sairaudentunnoton, ettei vain tajua että hänellä on ongelmia? Vai onko kyse ihan jostain muusta kuin masennuksesta? Ei arvosta perheenjäseniään ja siksi käyttäytyy kotona asiattomasti?
On totta, että ihmiset voivat osata peittää omat ongelmansa ja mielialansa ulospäin eri tavoin eri ympäristöissä. Joillain saattaa olla vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan tai he saattavat pelätä haavoittuvuuden osoittamista muille. Masennuksen lisäksi myös muut mielenterveyden häiriöt tai persoonallisuuden piirteet voivat vaikuttaa ihmisen käytökseen ja kykyyn kommunikoida omista ongelmistaan. On tärkeää, että hoitohenkilökunta jatkossa kiinnittää huomiota myös epäsuoriin merkkeihin ja vaihteluisiin käytöksessä, jotta potilaan oikea tilanne saataisiin paremmin selvitettyä ja hänelle tarjottaisiin sopivaa apua.